Jotta sukuseuramme s\u00e4ilyisi elinvoimaisena, uusien j\u00e4senten rekry\u00e4minen on t\u00e4rke\u00e4 osa toimintaamme. Min\u00e4 kannan hallitusvastuuni, ja olen hankkinut meille yhden sukuseuralaisen. H\u00e4nen laskettu aikansa on noin kuukauden p\u00e4\u00e4st\u00e4. En tietenk\u00e4\u00e4n voi ottaa t\u00e4st\u00e4 rekryst\u00e4 yksin kunniaa, vaan vaimoni on ollut siin\u00e4 viel\u00e4 minuakin merkitt\u00e4v\u00e4mm\u00e4ss\u00e4 roolissa.<\/p>\n\n\n\n
Tuleva tietysti j\u00e4nnitt\u00e4\u00e4, mutta ajattelen niin, ett\u00e4 ihmissukumme olisi sammunut jo ajat sitten, jos vanhemmuus olisi niin vaikeaa kuin joskus annetaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. Lis\u00e4ksi muuttuva hormonitoiminta peesaa uuden askareen omaksumisessa. Totta kai isyys vaatii satsaamista enk\u00e4 siit\u00e4 viel\u00e4 voi mit\u00e4\u00e4n tiet\u00e4\u00e4, mutta onpa minulla loppuel\u00e4m\u00e4 aikaa opetellakin.<\/p>\n\n\n\n
En ole is\u00e4ksi tullessani mitenk\u00e4\u00e4n supervanha, mutten miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 nuorikaan. V\u00e4kisinkin ajoittain tulee mietitty\u00e4, ett\u00e4 parikymppisen\u00e4 minulla oli k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 ihmevoima: pystyin valvomaan \u00f6it\u00e4, p\u00e4rj\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n v\u00e4hill\u00e4 unilla ja korjaamaan univelan lyhyess\u00e4 ajassa. K\u00e4ytin t\u00e4m\u00e4n kyvyn baareissa ramppaamiseen, pelaamiseen ja kotibileisiin. Nyt, kun ihmevoimastani olisi oikeasti hy\u00f6ty\u00e4, se on aikaa sitten loppuun kulutettu. Ajatus pikkutunneille valvomisesta tai useammasta alle seitsem\u00e4n tunnin y\u00f6st\u00e4 per\u00e4kanaa on kerrassaan vastenmielinen. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n unirytmin k\u00e4\u00e4nt\u00e4minen ei en\u00e4\u00e4 k\u00e4y p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4. Tuleva lapseni, toivon ett\u00e4 sinulla on yht\u00e4 hyv\u00e4t unenlahjat kuin minulla pienen\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Tuleva isyys her\u00e4tt\u00e4\u00e4 kaikenn\u00e4k\u00f6isi\u00e4 ajatuksia my\u00f6s omaan sukuuni liittyen. Kirjassaan Is\u00e4ksi ensi kertaa lastenpsykiatri Jari Sinkkonen esitti, ett\u00e4 traumasta paraneminen kest\u00e4\u00e4 kolme sukupolvea. Sodasta selvinneet kauheuksia kokeneet miehet eiv\u00e4t usein osanneet k\u00e4sitell\u00e4 tunteitaan ja olla l\u00e4sn\u00e4 lastensa kanssa. Useimmilla ei tietenk\u00e4\u00e4n ollut siihen j\u00e4lleenrakennuskiireilt\u00e4\u00e4n aikaa saati muutenkaan mahdollisuuksia. Heid\u00e4n lapsiltaan saattoi t\u00e4m\u00e4n takia puuttua is\u00e4n malli, mik\u00e4 taas vaikutti my\u00f6hemmin heid\u00e4n omiin kykyihins\u00e4 olla vanhempia. Vakaa yhteiskunta tarjosi vanhemmuuteen panostamiseen joka tapauksessa enemm\u00e4n mahdollisuuksia ja haluakin siihen varmasti oli. Meid\u00e4n sodasta selvinneiden ik\u00e4luokan lastenlasten lasten sitten pit\u00e4isi olla vihdoin t\u00e4st\u00e4 traumasta vapaat. Autofiktiivisess\u00e4 esikoisromaanissaan V\u00e4rityskirja muusikko Marko Annala kirjoittaa, ett\u00e4 isyys on kuin viestikapula, johon seuraava sukupolvi tarttuu aina edellist\u00e4 tiukemmin.<\/p>\n\n\n\n
Minulla itsell\u00e4ni oli onnellinen lapsuus. Kurjimpia is\u00e4\u00e4ni liittyvi\u00e4 muistojani on se, ettei h\u00e4n jaksanut t\u00f6iden j\u00e4lkeen pelata kanssani niin usein korttia tai tammea kuin olisin halunnut. Olin jo sekoittanut kortit ja tehnyt jaotkin valmiiksi, mutta sitten is\u00e4n piti ruoan j\u00e4lkeen menn\u00e4 muka korjaamaan kokeita. Niist\u00e4 pinkoista opin sent\u00e4\u00e4n sen, ett\u00e4 RAM tulee sanoista random access memory ja ROM read-only memory. En ole kyll\u00e4k\u00e4\u00e4n tarvinnut t\u00e4t\u00e4 knoppia miss\u00e4\u00e4n. Edes tietotekniikan perusteiden tentiss\u00e4 sit\u00e4 ei kysytty vuonna 2002. Totta kai is\u00e4ni on ollut v\u00e4lill\u00e4 kanssani v\u00e4h\u00e4n p\u00f6sil\u00f6 (kuten min\u00e4kin h\u00e4nen kanssaan), mutta k\u00e4sitt\u00e4\u00e4kseni se on jokaisen vanhemman kohtalo. Niin ainakin lohduttaudun, kun tulee oma aikani olla p\u00f6sil\u00f6. T\u00e4ydellinen vanhempi ei voi olla – t\u00e4rkeint\u00e4 on olla riitt\u00e4v\u00e4n hyv\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
My\u00f6s vaimoni iso\u00e4iti on Karjalan evakoita. Olemme molemmat k\u00e4yneet yhdess\u00e4 isovanhempiemme syntym\u00e4kodin kivijalalla juomassa skumppaa ja laulamassa. T\u00e4m\u00e4 traditio on hyvin samanlainen eri suvuilla – siit\u00e4 oli muistaakseni pari vuotta sitten Helsingin sanomissakin juttu. Konseptihan on ihan \u00e4lyt\u00f6n: ensin istutaan p\u00e4iv\u00e4 bussissa, jumitetaan rajalla t\u00e4ysin sattumanvarainen aika riippuen kohdalle osuvan pikku-Stalinin mielivaltaisuusindeksist\u00e4 ja lopulta p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n illaksi vaihtelevan tasoiseen majoitukseen. Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 huristellaan bussilla tai maastoautolla keskelle ryteikk\u00f6\u00e4 s\u00e4\u00e4ret ja k\u00e4sivarret villiintyneit\u00e4 orapihlajia uhmaten etsim\u00e4\u00e4n horsmittuneita kivijalkoja, joilla kajautetaan Karjalan kunnailla (tai oma tunnuslaulu<\/em> jos sukuseura on niin edistynyt, ett\u00e4 sill\u00e4 on moinen) ja nautitaan laadukasta sovetskoje \u0161ampanskoje. Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 jo ehk\u00e4 p\u00e4ristell\u00e4\u00e4n takaisin kotiin taas yht\u00e4 kokemusta rikkaampana j\u00e4nnitt\u00e4en, millainen koppalakkikekkeruusi rajapuomia t\u00e4ll\u00e4 kertaa operoi. Hauskaa on silti tai ehk\u00e4 juuri siksi. Mietin, kuinka kauan t\u00e4m\u00e4 perinne el\u00e4\u00e4 nyt, kun rajan takana oikeasti syntyneiden m\u00e4\u00e4r\u00e4 jokaisessa suvussa on v\u00e4henee v\u00e4henemist\u00e4\u00e4n? Tuleeko lapsemme jatkamaan sit\u00e4? Kauanko ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n kivijalat tai tyhj\u00e4t tontit s\u00e4ilyv\u00e4t rajan takana? Kohoaako niihin viel\u00e4 neuvostohenkiset elementtitalot, joiden pihoille ei niin vaan menn\u00e4k\u00e4\u00e4n hoilottelemaan?<\/p>\n\n\n\n Ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n hassua, ett\u00e4 itse tunnen jotain sidett\u00e4 tuohon isois\u00e4lt\u00e4ni aikanaan riistettyyn maapl\u00e4nttiin ja jonkinasteista katkeruutta sen kohtalon takia. Enh\u00e4n min\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n menett\u00e4nyt. Minun lapsuuteni oli ihan onnellinen Etel\u00e4-Pohjanmaalla enk\u00e4 lapsena kyseenalaistanut kuulumistani sinne, vaikkei kummankaan vanhempani suku lakeuksilta ollutkaan. Perheell\u00e4ni oli keltainen tupa ja sokerijuurikasmaa, joita kukaan ei voinut meilt\u00e4 vied\u00e4. Sittemmin olen tamperelaistunut ja omaksunut jopa osittain murteen. Tuleeko lapseni ehk\u00e4 tuntemaan samoja katkeruuden ja kaipuun s\u00e4vytt\u00e4mi\u00e4 tunteita rajantakaisiin paikkoihin, joissa ei ole ikin\u00e4 el\u00e4nyt tai k\u00e4ynyt? Viimevuotisessa Helsingin sanomien haastattelussa historioitsija Teemu Keskisarja totesi, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 harmittaa (h\u00e4nen k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ns\u00e4 sana oli tosin hieman roisimpi) p\u00e4ivitt\u00e4in Viipurin menett\u00e4minen. Haamukipuja menetettyihin alueisiin voi siis synty\u00e4 ilman edes oman suvun yhteyksi\u00e4. Ehk\u00e4 tieto lis\u00e4\u00e4 tuskaa?<\/p>\n\n\n\n Tuskankin v\u00e4littymisen riskill\u00e4 toivon, ett\u00e4 lapseni kokee sukuseuran toiminnan mielenkiintoiseksi. Katkeruuden v\u00e4litt\u00e4minen sukupolvelta toiselle ja kovien kohtaloiden surkuttelu eiv\u00e4t ole toiminassa miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 itsetarkoituksena, vaan perinteiden vaaliminen ja yhteyden pit\u00e4minen hajallaan pitkin Suomea ja maailmaa olevaan sukuun. Toivottakaa siis uusi tulokas tervetulleeksi!<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Jotta sukuseuramme s\u00e4ilyisi elinvoimaisena, uusien j\u00e4senten rekry\u00e4minen on t\u00e4rke\u00e4 osa toimintaamme. Min\u00e4 kannan hallitusvastuuni, ja olen hankkinut meille yhden sukuseuralaisen. H\u00e4nen laskettu aikansa on noin kuukauden p\u00e4\u00e4st\u00e4. En tietenk\u00e4\u00e4n voi ottaa t\u00e4st\u00e4 rekryst\u00e4 yksin kunniaa, vaan vaimoni on ollut siin\u00e4 viel\u00e4 minuakin merkitt\u00e4v\u00e4mm\u00e4ss\u00e4 roolissa. Tuleva tietysti j\u00e4nnitt\u00e4\u00e4, mutta ajattelen niin, ett\u00e4 ihmissukumme olisi sammunut jo … Jatka lukemista ”Uusia oksia”<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-1659","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.matrinhirvoset.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1659","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.matrinhirvoset.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.matrinhirvoset.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.matrinhirvoset.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.matrinhirvoset.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1659"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/www.matrinhirvoset.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1659\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1662,"href":"https:\/\/www.matrinhirvoset.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1659\/revisions\/1662"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.matrinhirvoset.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1659"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.matrinhirvoset.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=1659"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.matrinhirvoset.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=1659"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}