{"id":1692,"date":"2021-04-05T20:11:39","date_gmt":"2021-04-05T17:11:39","guid":{"rendered":"http:\/\/www.matrinhirvoset.fi\/?p=1692"},"modified":"2021-09-07T22:50:31","modified_gmt":"2021-09-07T19:50:31","slug":"sukuni-synnytysketju","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.matrinhirvoset.fi\/?p=1692","title":{"rendered":"Olen osa sukuni synnytysketjua"},"content":{"rendered":"\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

”Mun mummoni muni mun mammani, mun mammani muni mun”
(Jussi Raittinen)<\/em><\/p>\n\n\n\n

\u00c4idit ja tytt\u00e4ret muodostavat synnytt\u00e4jien ketjun, ja olisi arvokasta tallentaa sukupolvien tarinoita my\u00f6s raskauksista ja synnytyksist\u00e4. Kaikkihan me olemme kokeneet synnytyksen \u2013 jos emme itse ole synnytt\u00e4neet, kaikki meid\u00e4t synnytetty.<\/p>\n\n\n\n

Tied\u00e4n Hilja-mummoni \u00e4idin Lucinan synnytyksist\u00e4 vain sen, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli seitsem\u00e4n lasta, jotka syntyiv\u00e4t 2 \u2013 3 vuoden v\u00e4lein.

Hilja-mummoni synnytti kuusi lasta kymmenen vuoden aikana. \u00c4itini kertoi, ett\u00e4 mummolla olisi ollut jossain v\u00e4liss\u00e4 keskenmeno, mutta sellaisista ei ennen juuri puhuttu. Harmittaa, etten ehtinyt mummolta kysell\u00e4 h\u00e4nen synnytyksist\u00e4\u00e4n, mutta voi olla, ettei h\u00e4n olisi niist\u00e4 mielell\u00e4\u00e4n puhunutkaan, ainakaan uteliaalle lapsenlapselle. Tuohon aikaan synnytettiin kotona, usein saunassa. Apuna saattoi olla k\u00e4til\u00f6 tai joku naapurin nainen. Maatalon em\u00e4nn\u00e4ll\u00e4 ei ollut \u00e4itiyslomaa, vaan useimmiten t\u00f6it\u00e4 tehtiin synnytykseen saakka. Kun aika tuli, lapsi k\u00e4ytiin \u201dpy\u00f6r\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u201dja palattiin askareisiin.<\/p>\n\n\n\n

Oma Tuulikki-\u00e4itini synnytti minut sairaalassa, vaikka tuohon aikaan oli maalla viel\u00e4 hyvin tavallista synnytt\u00e4\u00e4 kotona k\u00e4til\u00f6n avustuksella, joskus ilman k\u00e4til\u00f6\u00e4kin. Nyt jo edesmennyt kansakoulunopettaja ja kirjailija Veikko Haakana kyyditsi \u00e4idin Savonlinnaan luultavasti kyl\u00e4n ainoalla autolla. Olin iso vauva ja \u00e4iti oli hyvin hoikka. Siksi kunnank\u00e4til\u00f6, K\u00e4til\u00f6-Anni arvioi, ett\u00e4 on turvallisempaa synnytt\u00e4\u00e4 sairaalassa. Anni oli vuosikymmeni\u00e4 Saarella kunnank\u00e4til\u00f6n\u00e4, jota kaikki arvostivat ja viel\u00e4kin muistelevat. H\u00e4n kulki \u00e4itien ja vauvojen luona py\u00f6r\u00e4ll\u00e4 ja my\u00f6hemmin kuulemani mukaan mopolla. \u00c4idin muistikuvan mukaan synnytt\u00e4nyt \u00e4iti sai olla poissa t\u00f6ist\u00e4 vain muutaman viikon. Koska \u00e4itiysloma-ajalta ei saanut palkkaa, \u00e4iti palasi heti kun jaksoi t\u00f6ihin kansakoulun keitt\u00e4j\u00e4ksi ja siivoojaksi vauva mukanaan. P\u00e4iv\u00e4unia nukuin vaunuissa koulun pihalla, jossa koululaiset k\u00e4viv\u00e4t v\u00e4lill\u00e4 heijaamassa \u201dElle-vaavia\u201d.

Veljeni syntyi aprillip\u00e4iv\u00e4n\u00e4, vaikka laskettu aika oli 2.5. Is\u00e4 l\u00e4hti hakemaan Selma-t\u00e4ti\u00e4\u00e4n hoitamaan minua, 2-vuotiasta isosiskoa ja tekem\u00e4\u00e4n kotit\u00f6it\u00e4. Selma ei meinannut uskoa is\u00e4\u00e4, luuli aprillipilaksi, koska vauvan piti synty\u00e4 vasta kuukauden p\u00e4\u00e4st\u00e4. Is\u00e4 haki synnytyst\u00e4 avustamaan k\u00e4til\u00f6-Annia, joka h\u00e4nk\u00e4\u00e4n ei ensin meinannut uskoa, ett\u00e4 vauva nyt syntyy. Veljeni syntyi is\u00e4n ja \u00e4idin makuuhuoneessa. H\u00e4n oli yli kolmekiloinen reipas vauva, ei mik\u00e4\u00e4n keskonen. \u00c4iti oli muistanut ilmeisesti v\u00e4\u00e4rin viimeiset kuukautiset, ja aika oli laskettu v\u00e4\u00e4rin. Silloin ei otettu ultra\u00e4\u00e4nikuvia. Min\u00e4 olin is\u00e4n ja h\u00e4nen t\u00e4tins\u00e4 kanssa per\u00e4kammarissa, kun \u00e4iti synnytti sein\u00e4n takana. Kun \u00e4iti p\u00e4\u00e4steli \u00e4\u00e4ni\u00e4, olin sanonut: \u201dTuhma \u00e4it ku itkee.\u201d Kommenttini kuvaa tuon ajan tapoja: lapsi oli kiltti, jos ei itke.

Aino-t\u00e4tini on synnytt\u00e4nyt kaikki kolme lastaan, Aulin, Sirpan ja Ilpon sairaalassa.
Elli-t\u00e4din kaksi vanhinta lasta, Kaija ja Jouko, syntyiv\u00e4t kotona per\u00e4kammarissa k\u00e4til\u00f6n avustuksella ja kaksi nuorempaa, P\u00e4ivi ja Jaana sairaalassa. Elli-t\u00e4ti olisi synnytt\u00e4nyt P\u00e4ivinkin kotona, mutta k\u00e4til\u00f6n kehotuksesta t\u00e4ti l\u00e4hti sairaalaan. P\u00e4ivll\u00e4 oli napanuora 3 kertaa kaulan ymp\u00e4ri, joten olikin parempi synnytt\u00e4\u00e4 sairaalassa.
Liisa-t\u00e4ti synnytti kaksi ensimm\u00e4ist\u00e4 lastaan perheen pieness\u00e4 m\u00f6kiss\u00e4. Liisa muistelee kotisynnytyksi\u00e4\u00e4n ja k\u00e4til\u00f6-Annia l\u00e4mm\u00f6ll\u00e4. Liisa oli todenn\u00e4k\u00f6isesti kuullut isommilta siskoiltaan kauhujuttuja synnytyksist\u00e4, mutta synnytetty\u00e4\u00e4n Anne-serkkuni h\u00e4n oli helpottunut ja sanoi k\u00e4til\u00f6lle: \u201dJos t\u00e4m\u00e4 ei nyt t\u00e4m\u00e4n kummoisempaa ole, kyll\u00e4 mie toisenkin synnyt\u00e4n!\u201d Toinen lapsi, Juha-serkkuni syntyi my\u00f6s kotona, kolmas lapsi, Ari-serkkuni syntyi Savonlinnan sairaalassa. K\u00e4til\u00f6-Anni alkoi olla jo i\u00e4k\u00e4s eik\u00e4 halunnut ottaa riski\u00e4. Anni tosin l\u00e4hti Liisa-t\u00e4din tueksi sairaalaan.<\/p>\n\n\n\n

Omat synnytykseni olivat 1970- ja 1980-lukujen tapaan sairaalassa. Tuolloin alkoi olla melko tavallista, ett\u00e4 is\u00e4 oli synnytyksess\u00e4 mukana, niin my\u00f6s lasteni is\u00e4. Synnytykset hoidettiin rutiinilla, l\u00e4\u00e4ketieteell\u00e4 ja turvallisesti. Toimenpiteit\u00e4 tehtiin sen kummemmin synnytt\u00e4j\u00e4lt\u00e4 kysym\u00e4tt\u00e4. Ensimm\u00e4isen lapseni syntym\u00e4n aikaan ei vierihoitoa ollut, vaan vauvat olivat \u201dvauvalassa\u201d ja tuotiin v\u00e4lill\u00e4 sy\u00f6m\u00e4\u00e4n ja hoidettavaksi \u00e4ideille. Toisen synnytyksen j\u00e4lkeen uhkasin l\u00e4hte\u00e4 heti kotiin, jos en saa vauvaani vierelleni, ja kuopukseni synnytty\u00e4 jouduin v\u00e4h\u00e4n taistelemaan, ett\u00e4 sain vauvani vierihoitoon my\u00f6s y\u00f6ksi. Minulla on mukavat muistot synnytyksist\u00e4, vaikka tunsin itseni enemm\u00e4n objektiksi kuin subjektiksi.<\/p>\n\n\n\n

Oma tytt\u00e4reni Enni on synnytt\u00e4nyt ensimm\u00e4isen lapsensa K\u00e4til\u00f6opistolla, toisen suunnitellusti kotona. Ensimm\u00e4inen synnytys oli pitk\u00e4, mutta ensimm\u00e4isen lapsen syntym\u00e4 on aina ainutkertainen. Toista synnytyst\u00e4\u00e4n kotona h\u00e4n kuvaa el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 voimaannuttavimmaksi kokemukseksi. H\u00e4n on itse k\u00e4til\u00f6 ja h\u00e4nen ty\u00f6kaverinaan on Naistenkliniikalla ollut Saaren k\u00e4til\u00f6-Annin tyt\u00e4r! Nyky\u00e4\u00e4n tytt\u00e4reni toimii ”kotilona” eli kotisynnytysk\u00e4til\u00f6n\u00e4 ja doulana, mutta tekee my\u00f6s keikkoja Naistenkliniikalla.<\/p>\n\n\n\n

Maailma muuttuu ja niin my\u00f6s raskauteen ja synnytykseen liittyv\u00e4t k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t. Ennen raskaus ja synnytys olivat vain naisten juttu, ja asiaan liittyi tabuja. En ole n\u00e4hnyt yht\u00e4\u00e4n kuvaa sukuni naisista raskaana ollessaan. Nyky\u00e4\u00e4n \u00e4idit jakavat somessa ylpein\u00e4 masukuviaan. Onneksi synnytt\u00e4jill\u00e4 on nyky\u00e4\u00e4n useimmiten mahdollisuus vaikuttaa siihen, miss\u00e4 ja miten synnytt\u00e4\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

”Mun mummoni muni mun mammani, mun mammani muni mun”(Jussi Raittinen) \u00c4idit ja tytt\u00e4ret muodostavat synnytt\u00e4jien ketjun, ja olisi arvokasta tallentaa sukupolvien tarinoita my\u00f6s raskauksista ja synnytyksist\u00e4. Kaikkihan me olemme kokeneet synnytyksen \u2013 jos emme itse ole synnytt\u00e4neet, kaikki meid\u00e4t synnytetty. Tied\u00e4n Hilja-mummoni \u00e4idin Lucinan synnytyksist\u00e4 vain sen, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli seitsem\u00e4n lasta, jotka syntyiv\u00e4t 2 … Jatka lukemista ”Olen osa sukuni synnytysketjua”<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":5,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-1692","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.matrinhirvoset.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1692","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.matrinhirvoset.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.matrinhirvoset.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.matrinhirvoset.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/5"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.matrinhirvoset.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1692"}],"version-history":[{"count":22,"href":"https:\/\/www.matrinhirvoset.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1692\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1795,"href":"https:\/\/www.matrinhirvoset.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1692\/revisions\/1795"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.matrinhirvoset.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1692"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.matrinhirvoset.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=1692"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.matrinhirvoset.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=1692"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}