Kevään tulo
Mikä riemu, kun kevät on tulossa! Se alkaa vähitellen, avaa aamun yhä aikaisemmaksi ja työntää illan yhä myöhemmäksi. Tunnetko pitkän talven jälkeen kevään tuoksut, näetkö valon varjoineen ja kirkkaat värit tai kuuletko siipien kahinan?
Vietimme puolisoni Sepon kanssa viime viikon, huhtikuun ensimmäisen viikon, mökkimaisemissa Etelä-Savossa, jossa varhaiskevään vielä luminen metsä- ja järvimaisema oli huikean kaunis, täynnä valoa. Se oli luontotaulumme aamuvarhaisella herättyämme ja illalla nautimme siitä vielä juuri ennen nukkumaanmenoa takkatulen loisteessa. Ensimmäisinä päivinä hiihtelimme järven jäällä, mutta sitten lämpö sulatti jo lunta jäälle niin, että hiihtäminen ei ollut mahdollista. Kinokset madaltuivat päivä päivältä, hanki suli koko ajan ja varvut ja sammalet työntyivät pälvipaikoista kohti valoa. Puut – kuuset ja männyt vapautuivat lumestaan.
On ihmeellistä tuntea miten vahvasti maisema elää säätilan, vuodenaikojen, öiden ja päivien – ja luomakunnan sekä ihmisten kanssa. Sinun tarvitsee vain astua ulos ja olet jo osa maisemaa. Kevään ihme on taas kerran koettavissa ja aistittavissa, kunhan pidät aistisi avoinna ja olet vastaanottavainen.
En millään saanut kaikkia tunnelmia kameralla ikuistettua, mutta kirjoitanpa niistä. Toisena iltana kuulimme joutsenten trumpettimaisia, raikuvia ääniä ja toitotuksia mökkijärvemme yllä. Onpa hienoa, kun joutsenet ovat taas uskollisesti palanneet! Toivottavasti ne löytävät sopivan sulan ja suojaisan pesimäpaikan.
Kirjailija Yrjö Kokko on 1950-luvulla julkaistussa kirjassaan Laulujoutsen kuvannut kansallislintumme uljasta olemusta seuraavasti: ”Muovaillessaan laulujoutsennaaraan Luoja loi samanlaista arkaistista kauneutta, joka hurmaa meitä egyptiläisessä taiteessa. Laulujoutsenen kaula on suhteettoman pitkä, pitempi kuin sen ruumis. Mutta se korostaa siipien valtavaa voimaa ja suuruutta, kun laulujoutsen lentää. Laulujoutsenessa on herkkää lyyrillistä kauneutta. Sen olemukseen ei liity sitä sirostelua ja pöyhistelyä, mikä on ominaista kyhmyjoutsenelle. Laulujoutsenen pää on ihmeen suloinen, tyttömäisen viehättävä, ja nokan sitruunankeltainen tyvi on kuin keltainen kruunu kuningattaren otsalla.”
Mökin lähimetsässä tikka koputteli harva se päivä. Patikoidessa metsässä yritin etsiä eläinten talvijälkiä ja ottaa niistä kuvia. Joitakin jälkiä onnistuinkin taltioimaan. Hangella valot ja varjot jatkoivat leikkiään. Kuin keväällä olisi kiire tulla.
Kotimatkalla eilen näimme useita joutsenpareja suuntaavan lentoaan kohti Pohjoista iloksi meille kaikille. Muidenkin lintujen kevätmuutto on käynnistynyt nopeasti ja Etelä-Suomessa on jo havaittu peippo ja västäräkki. Niinpä voimme odottaa kesän tulevan piakkoin … puolikuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen!
Suloista kevättä kaikille!
9.4.2018 Marja-Riitta Hirvonen