Elämme kummallisia aikoja; mikroskooppisen pieni virus on pannut koko maailman polvilleen. Talous, työllisyys, liikkuminen, urheilu ym. normaalit toiminnot ovat jäissä. Jos olet seitsenkymppinen ja/tai omaat joitakin sairauksia ja satut saamaan viruksen, niin testamentti ja muut maalliset asiat on parasta olla kunnossa, sillä noutaja kolkuttaa monissa tapauksissa.
Tässä tilanteessa olemme joutuneet siirtämään kesän tapaamisen Uukuniemellä vuodella eteenpäin. Lähdemme siitä, että tällöin COVID-19-tautia aiheuttava koronavirus on nujerrettu rokotteen avulla tai siihen on kehitetty toimiva lääkitys. Tästähän kerrottiin seuramme tiedotteissa.
Sitä tulee miettineeksi, että onneksi tulimme käyneeksi viime kesänä Matrissa. Lienee niin, että vaikka korona saataisiinkin hallintaan, niin rajan tuolle puolelle tuskin on menemistä pariin vuoteen.
Juha-Pekka on tehnyt hienoa työtä selvitellessään Matrin Hirvosten sukujuuria. Hän on kirjoittanut mielenkiintoisen tekstin Pekan ja Lucinan vaiheista (edellinen blogiteksti). Hän toteaa, että kirkonkirjojen perusteella ei ehkä kovin paljon kauemmaksi päästä. Mahdollinen DNA-tutkimus saattaa tuoda lisävalaistusta siihen, mistä suunnasta esi-isät lähtivät etsimään parempaa elämää. Olivatko he aikansa poliittisia pakolaisia vai lähtivätkö muuten vaan reissuun kyllästyttyään paikalliseen elämään? Tähän ei varmaan saada tyhjentävää vastausta, koska mitään dokumentaatiota ei ole olemassa. Nykyisen yleisen käsityksen mukaan Suomessa olisi ollut pysyvää asutusta n. 10.000 vuotta. Liikkeelle lähdettiin jostain Volgan mutkasta.
Tämä alkukesä on sään suhteen ollut erinomainen. Itse olen viettänyt aikaa Saimaan rannalla jo pidemmän aikaa. Täällä on mukavaa olla koronaa karussa. Aina riittää tekemistä. Jos ei muuta niin ihailla kesäistä vihreyttä ja katsella sinistä Saimaata ja kuunnella lintujen lauluja. Kalastelemistakin on yritetty, tosin laihoin tuloksin.
Terveisiä täältä Rahikkalasta ja kaikille hyvää kesän jatkoa.
Kiitos Juha-Pekka ja Lauri mielenkiintoisista blogiteksteistänne.
Kumpikin tuotte esiin rokottamisen tärkeyden väestön terveyden suojelemiseksi. Meille nykyihmisille rokottaminen ja rokotteet ovat tuttuja. Suomessa on alettu johdonmukaisesti rokottaa väestöä tartuntatauteja ehkäisten jo 1950-luvulta lähtien.
Suomessa 1800-luvulla ainut käytössä oleva rokote oli isorokkorokote.
1700- ja 1800-luvuilla oli Suomessa useita isorokkoepidemioita, joiden hillitsemiseksi rokotus oli ensin vapaaehtoista, mutta se ei johtanut taudin rajaamiseen. Vuonna 1883 annettiin rokotusasetus, jossa määrättiin isorokkorokotus pakolliseksi. Siksi myös rokottamista seurattiin ja määrättiin kirjaamaan myös kirkonkirjoihin merkintä vaccinerat tai V tehdystä toimenpiteestä, joka sakon uhalla velvoitettiin huoltajia varmistamaan.