Hajanaisia ajatuksia sukuseuran hallituksessa toimimisesta

Kesä on ollut pitkä ja kuuma. Sukujuhlat olivat sen yksi kohokohta. Nyt täytyy sanoa että enpä olisi koskaan uskonut että elämäni on alle nelikymppisenä sellaista, missä sukujuhlat on kesän kohokohta. Mutta niin se vain on! Yksinkertaisesti nautin kun pääsin pois Helsingistä ja tapasin teitä tuttuja ihmisiä pitkästä aikaa. Mikäs sen kivempaa! Juhlat oli hyvin järjestetty ihanassa ympäristössä, ohjelma oli kiinnostavaa ja sitä oli sopivasti. Kiitos vielä kerran kaikille osallistujille ja kanssajärjestäjille. Toivottavasti nähdään pian uudestaan!

Väistyvänä hallituksenjäsenenä haluaisin jakaa toiveen että sukuseura pysyisi elinvoimaisena ja järjestäisi edelleen tiedonkeruuta, tapahtumia, sukujuhlia ja matkoja Karjalaan ja miksei muuallekin. En ole vielä päässyt mukaan näille Matrin-matkoille kertaakaan joten toivottavasti vielä joskus koittaa sekin kerta. Blogi on myös hyvä juttu, on mukava lukea mitä sukulaiset raapustelevat, kun aiheet voivat olla oikeastaan mitä vaan. Kannustan kaikkia jäseniä rohkeasti ottamaan osaa sukuseuran puuhiin, vaikka vähänkin, se on nimittäin yllättävän antoisaa! Sukuseuramme yhteishenki on minusta kiva ja mutkaton, kuten on sen hallituksenkin.

Kun olen kertonut ikäisilleni kavereille, että lähden sukujuhliin, on se herättänyt monissa ihastusta. Ehkä pientä kateuttakin. ”Olisipa meilläkin jotain tuommosta!” on usein kuultu kommentti, kun kerron Matrin Hirvosten sukuseuran toiminnasta ystävilleni. Sukuseuran myötämielipäissään minulle lahjoittama vaakunastandaarihan seisoo ikkunalaudallani, herättäen hilpeää huomiota ja myös kysymyksiä kaikissa niissä harvoissa, jotka luokseni eksyvät vierailulle. Se on myös inspiroinut monia keskusteluja historiasta ja psykologiasta aina fanituoteideoihin. Täydellinen ja tavoittelemisen arvoinen sisustuselementti siis. Wink wink!