Miten mahtava Kolumbia!
Tänä vuonna päätin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni ja vietin koko kesälomani Kolumbiassa reppureissaten norjalaisen ystäväni kanssa. Kotoa lähteissä neljän viikon reissua varten oli varattuna meno-paluu lennot sekä majoitus kolmeksi ensimmäiseksi yöksi. Kaikki muu järjestyi matkan aikana ja suuntasimme juuri sinne, mikä milloinkin tuntui kiehtovalta.
Kolumbia on valtava maa, josta löytyy kaikkea – yhdeltä reunalta rantaviivaa Karibianmerelle, toiselta rantaviivaa Tyynellemerelle ja keskeltä Andien vuoristo. Näiden olosuhteiden johdosta luonto ja eläinkunta ovatkin maailman rikkaimpia. Luonnon ja ilmaston monimuotoisuutta kuvastaa hyvin viimeinen retkipäivämme, kun siirryimme Tatacoan aavikolta pääkaupunki Bogotaan. Aamupäivän vietimme 40 asteen helteessä täydessä auringonpaisteessa ja illan tullen laskeuduimme miljoonakaupungin sykkeeseen vesisateen saattelemana, lämpötilan ollessa enää 10 astetta.
Tatacoan autiomaa Toliman osavaltiossa.
Aloitimme matkamme pääkaupunki Bogotasta ja jatkoimme sieltä Karibialle. Ennen Karibian merellä sijaitseville Rosario-saarille seilaamista, sukelsimme viidakkoon ja vaelsimme ohjatulla retkellä Ciudad Perdidaan ’kadotettuun kaupunkiin’. Vaellus kesti kolme päivää ja piti sisällään noin 70 kilometriä patikointia vaihtelevassa maastossa. Noissa huikeissa maisemissa Amsterdamilainen investointipankkiiri sekä porilainen toimistotyöntekijä olivat täysin saman arvoisia. Moninaisen retkikuntamme taustoilla ei ollut mitään väliä, kun kaikki tsemppasimme toisiamme tuolla fyysisesti haastavallakin matkalla. Kolumbialaisessa viidakossa maailma tuntui yhtäkkiä kovin pieneltä.
Ciudad Perdida – kadotettu kapunki. Arkeologinen alue Santa Martassa.
Kun vaellukselta ja Karibian kristallin kirkkaista vesistä oli siirrytty eteenpäin, jatkoimme matkaa ’cafetero’ kahvintuottaja-alueelle. Kolumbia on maailman kolmanneksi suurin kahvin tuottaja ja kahvifarmeilla käynti onkin suosittu aktiviteetti turistien keskuudessa. Niinpä mekin kävimme tutustumassa Ocaso nimiselle kahvifarmille Salenton kylässä. Näimme prosessin alusta loppuun paikan päällä ja pääsimme myös osallistumaan siihen itse. Farmilta ostetut kahvipavut rinkoissa jatkoimme matkaamme vielä Tatacoan autiomaahan.
Ocaso kahviplantaasi Salenton kylässä.
Matkaa sivusta seuranneille suurin murhe vaikutti olevan turvallisuus. Neljän viikon reppureissaamisen jälkeen pohdimme tätä ystäväni kanssa ja tulimme siihen tulokseen, että matkan aikana tapaamamme ihmiset olivat ystävällisimpiä ja avuliaimpia mitä olemme missään Etelä-Amerikan maassa koskaan tavanneet. Edes yhtään läheltä piti- tilannetta emme kokeneet. Monet keskustelut paikallisten kanssa kääntyivät siihen kiitollisuuteen, jota he kokivat meistä ulkomaalaisista vierailijoista ”Te voitte viedä mukananne sitä todellista tarinaa, mitä me olemme tänä päivänä. Menneet ovat menneitä”.
Hasta luego Colombia! Varmasti tapaamme vielä.
oi ihana kertomus Kolumbian matkaltanne – hyvä Heidi