MUMMI JA UKKI REISSUSSA

Blogini käsittelee, yllätys yllätys, matkailua. Se näyttää olleen yksi suosituimmista aiheista.

Tämä matkakohde on jossain päin Suomessa. Se kyllä selviää tuota pikaa.

Viime syyskuun alkupäivinä starttasimme vaimon kanssa täyteen pakatun auton, ja matka alkoi.

Lauantai-illan viihdeohjelman sanoin: minne ollaan matkalla.

Ensimmäinen pysähdys oli Kuopion Matkuksessa. Kävimme Partiokaupasta hakemassa trangiaan uuden polttimon. Sen jälkeen koti länttä. Matkan varrelle sattui sopivasti Urho Kekkosen syntymäkoti Pielavedellä. Kiinnihän se kesäsesongin jälkeen silloin oli. Ikkunoista kuitenkin päästiin tiirailemaan sisälle.

Seuraava pysähdys osui Pyhäjärvelle, ja vaskikellojen ihailua hetken kahvitteluiden jälkeen.

Ja ei kun eteenpäin. Lähtöpäivän ajosuoritteesta oli vielä jonkin verran jäljellä. Serkun luona Oulussa oli sovittu yöpyminen. Kuulumisten vaihdon, iltalenkin ja hyvin nukutun yön jälkeen suunnitellusti eteenpäin. Tuota pikaa olimme Torniossa. Haaparannassa oli ajateltu piipahtaa samalla voita hakemassa. Kalathan, ainakin meidän keittiössä, paistetaan runsaassa voissa.

Löytyihän sieltä muitakin matkalla selviytymiseen liittyviä tuotteita. Kotimaan puolelle selviydyimme juohevasti. Totesimme päivän vitsinä, että miten helposti boomersukupolvikin selviää autoilusta ulkomailla.

Tornionjokilaakso on valtavan kaunista ja hyvinvoivan tuntuista seutua. Voi suorastaan todeta, että silmä lepää. Kukkolankosken kuohut ikuistettiin. Samalla valittiin päivän makuelämys. Tarjolla oli hiillostettua nahkiaista ja pikkusiikaa. Muutama nahkiainen lähti mukaan maistiaisiksi. Aika nopeasti kävi selville, ettei itäsuomalaisen muikkuun tottuneen makuaisti ollutkaan suotuisa nahkiaiselle. Melkoisen rasvaisen tuntuinen eväs.

Iltapäivällä saavuimme matkakohteeseemme perille, Muonioon. Sieltä olimme varanneet lomamökin läheltä Muonionjoen rantaa. Yllätys olikin melkoinen, kun mökkiyrittäjältä aioin hankkia kalaluvan. Lohikalojen syysrauhoitushan alkoi syyskuun alusta. Kalaluvat Muoniossa kirjoitettiin käsin lupavihkoon. Kuinka ollakaan lupavihkot olikin kerätty lupa-alueiden omistajan toimesta pois. Harjusta oli tarkoitus kalastella, mutta siitä piti sitten luopua. Metsähallituksen vapalupia kyllä tietenkin netistä sai, mutta kukaan ei osannut neuvoa millä aluetunnuksella kohdistus tapahtuu. Tosi hankalan tuntuista näin ensikertalaisen silmin. Sitä kalanpaistoon hankittua voita ei sitten tarvittukaan. Kalastusmatkan status kyllä täyttyi, sillä olihan meillä vapakalusto takakontissa mukana.

Matkan toisen tarkoituksen edellyttämät ulkoilut kyllä onnistuivat ihan kiitettävästi. Muutamia Pallaksen tuntureita huiputettiin onnistuneesti. Trangia ja eväät repussa eivät paljon painaneet. Sääkin suosi ja kahvi kuksasta komeissa maisemissa nautittuna kruunasi kaiken. Ruskaakin oli, mutta aika laimeat värit. Paikalliset kertoivat sen ainakin osittain johtuvan lämpimästä ja sateisesta syksystä. Muoniossa on sellainenkin paikka kuin Suomen Kalakirjasto. Suosittelen matkakohteeksi siellä päin liikuttaessa. Ainakin me tykkäsimme kovasti. Kalakirjastosta on mm. hyvät nettisivut.

Matkan kolmas tarkoitus toteutui myöskin. Levillä on kuningasrapuravintola, jossa haaveena ollut kunigasrapuateria siihen kuuluvine lisukkeineen käytiin nauttimassa. Hyvää oli. Levillä on kyllä käyty monesti, mutta ainoastaan laskettelemassa. Maailmancupin pujottelurinteen loppujyrkänteestä selviäminen muutama vuosi sitten kuuluu top kolmoseen sillä saralla.

Muonion pölyt tai oikeammin sumusade jäi viikon jälkeen taakse. Suuntasimme Ylläksen kautta kotiin. Siellä oli niin tiheä sumu, ettei laskettelureissuilta tutuksi tulleet paikat edes erottuneet. Laskettelijan näkökulmasta kyllä Ylläs on ykkönen.

Kotimatkakin oli aikomus toteuttaa yhdellä yöpymisellä, mutta Rovaniemen korkeuksiltahan on todella lyhyt matka Punkaharjulle. Yöpyminen Sotkamossa peruttiin ja nilkka suorana muutaman pysähdyksen taktiikalla kotiin. Yöpymissuunnitelman peruminen tehtiin siis jo Rovaniemellä. Ajomatkaa sille päivälle kertyi 946 km.

Minne siis olimme matkalla? No Muonioon.

Mitä tästä opimme. No sen, että kalamatka Lappiin on tehtävä eri aikaan kuin ruskamatka.

Haaparannasta hankittu kalan paistoon tarkoitettu voi toimii ihan hyvin eväsleipien välissäkin. Toinen paikka, missä se myöskin toimii, on Haaparannasta ostetuista puurohiutaleista keitetyn puuron voisilmänä.

Kalamatka purotaimenen ja harjuksen pyyntiin toteutuu, jos on toteutuakseen.

Kirjoittaja Hirvosen Kari