Elämäni biisit – Aulin musiikkimatka lapsuudesta aikuisuuteen

Tiedättehän sen suositun tv-ohjelman, jossa arvuutellaan toistensa biisivalintoja sekä kuunnellaan siihen liittyviä tarinoita. Ihana, lempiohjelmani. Useinkaan en osaa arvata oikein. Kiinnostavia, liikuttavia tarinoita, niitähän minä rakastan.

Mikä sitten olisi se oma lempibiisini? En ole pystynyt yksittäistä kappaletta nimeämään, niitä on niin paljon.

Ajattelinkin avata tässä (taas) sieluni maailmaa, tehdä lyhyen musiikkikatselmuksen. Ikään kuin musiikillinen elämänkaari lapsuudesta tähän päivään asti.

Meillä lapsuudenkodissa oli radio tuvassa, jota isäni kuunteli. Isä oli musiikki-ihmisiä, tykkäsi kuunnella mm Metsäradiota, iskelmämusiikkia. Siinä samalla pikku-Auli tutustui suomalaiseen iskelmään. Voisihan olla niin lapsuudenkodissa kuunnellaan vain klassista musiikkia, meillä näin. Lopputuloksena, olen kaikkiruokainen musiikin suhteen.

Tutuiksi tulivat Olavi Virta, Laila Kinnunen, Raita Karpo, Henry Theel, Harmony Sisters, Erkki Junkkarinen, mitä näitä kaikkia olikaan. Nykyään kuultuani näitä, muistelen perhettäni, isääni ja lapsuudenkotia. Tulee kaipaus ja ikävä häntä ja paljon hyviä muistoja.

Mummoni, toinen vaikuttaja tällä saralla, taas kuunteli radiosta kirkonmeininkiä (jumalanpalvelusta) sekä iltahartautta. Tolloin taas perinteiset virret tulivat tutuiksi. Minä hyräilin ja kuuntelin siinä vieressä mukana. Siinä oli jotakin taianomaista. Kiitos sulle Jumalani ja Ystävä sä lapsien, vain pari mainitakseni, muodostuivat tärkeiksi virsiksi aina tähän päivään saakka. Silloin melodiat olivat tärkeitä. Arvostan myös kodin antamia kristillisiä arvoja.

Koulun musiikkitunneilla innokas opettaja Hannu laulatti meitä myös musiikkituntien ulkopuolella, eri kielillä mikä oli hienoa.

Teini-iässä maailma laajeni myös musiikin suhteen. Tutuiksi tulivat mm Elvis Presley, Olivia Newton-John, Madonna, joita fanitin. Olivat niin komeita ja kauniita ihmisiä. Musiikkiskaalani laajeni kielitaidon karttuessa.

Nuoruudessa ansaitsin omaa rahaa, pystyin hankkimaan oman mankan (kasettisoitin). Kävin kuuntelemassa elävää musiikkia mm Huviniemessä ja Urheilutalolla Saarella. Muistelen että esiintyjiä, olivat ainakin Tapani Kansa, Kisu ja Uniset, Sleepy Sleepers, Eini, Hassisen Kone, Pepe Willberg, Ratsia, Hanoi Rocks, Pelle Miljoona, Paul Oxley´s Unit. Kuuntelen edelleen tuon aikakauden musiikkia.

Pidän eri taiteenmuodoista. Musiikki toimii hyvänä mielialan ja tunteiden säätelijänä. Vähän fiiliksen mukaan, olenhan kaikkiruokainen. Klassisesta räppiin.

Musiikkiin liittyy muistoja, mielikuvia ja mielleyhtymiä, sanotaan ”musiikki antaa aivoille siivet”. Tämän terapeuttisen hyveen olen käytännössä kokenut laulaessani oman äitini kanssa. Vaikka vanhemmiten muisti saattaa pätkiä, vanhat biisit ja melodiat tunnetaan.

Musiikki on tunteiden tulkki. Näin kesällä tulee mieleen luonnonmystiikkaan sijoittuva hieno kappale, Vesku Loirin tulkinta Eino Leinon Nocturnesta.  ”En ma enää aja virvatulta, onpa kädessäni onnen kulta. Pienentyy mun ympär´elon piiri. Aika seisoo, nukkuu tuuliviiri. Edessäni hämäräinen tie. Tuntemattomanhan tupaan vie.”

Kyllä, olen kiitollinen siitä mitä olen saanut elämältä. Toisin kuin runossa pyydetään, jatkan haaveilua 😊

Tai Lasse Mårtenson sävellys Myrskyluodon Maija, pianolla, kaunista ja sielua hivelevää. Aina ei tarvita sanoja. Kuuntele ja keskity, sulje silmät, tunnet tuulen, meren raikkauden, voit aistia saaren sileät kalliot, joilla istut. Rentouttavaa.

Huomaan että tähän loppuun siivilöityi kuitenkin pari kesäistä lempikappaletta. Olen sellainen herkkä höppänä, koen asiat tunteella, itku ja nauru ovat lähellä. Olen ylpeä karjalaisista juuristani.

Ihania, lempeitä, levollisia, rakkauden täytteisiä kesäpäiviä teille kaikille sukulaiseni!

Auli Holmberg

Kulosaari 25.7.2024

 

p.s. antakaa mielellään palautetta, en ole mitenkään kummoinen kirjoittamaan mutta ainahan meille voi herätä ajatuksia tai kysymyksiä