Kesän odotus ja yhteisöllisyys
Kesäkuu on aluillaan ja lämpimiä tuulia odotellaan kaikkialla Suomessa. Erikoiset sääilmiöt ovat meille tuttuja. Helsingissä oli perjantaiaamuna 2.6. hieman kylmempi ilma kuin puoli vuotta sitten joulukuussa. Kaisaniemessä mitattiin perjantaina + 6°C lämpötila. Edellispäivänä satoi rakeita. Serkkuni Päivi sanoi Ouluun tulevan pikkuhiljaa kesän +7°C lämpötilassa ja pikkuserkkuni Maria kertoi oululaisten koululaisten pelanneen pesäpalloa lumisateessa.
Lauantaina 3.6. koululaisten ja opiskelijoiden juhlapäivänä sää oli aurinkoinen, mutta tuulinen. Vanhimman lapsenlapsemme Hennan peruskoulun päätösjuhlassa saimme laulaa Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Tunnelma oli hiukan jännittävä, iloinen ja juhlava, kukin koulunsa päättävä sai todistuksensa ja ruusun yleisön edessä rehtorin ja luokanvalvojan sekä yleisön onnitellessa.
Onnittelen lämpimästi kaikkia sukumme koululaisia, opiskelijoita ja valmistuneita suoritetuista opinnoista ja tutkinnoista!
Toivottavasti rentouttavan kesäloman jälkeen kunkin opiskelupolku jatkuu edelleen mielenkiintoisena ja haastavana, onhan oppimisprosessi elämän pituinen matka.
Lippujuhlapäivän jälkeisiä ajatuksia
Puolustusvoimain lippujuhlapäivänä 4.6., Marsalkka Mannerheimin syntymäpäivänä, oli Helsingissä paljon nähtävää ja koettavaa. Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi paraatin teema oli “maanpuolustus kuuluu kaikille.” Paraatia oli tullut seuraamaan yli 50 000 henkilöä. Pikkuserkkuni Hanna oli eturivissä seuraamassa ohimarssia poikiensa kanssa. Me kävimme puolisoni kanssa Hietaniemen hautausmaalla viemässä valkoiset muistoruusut Marsalkka Carl Gustav Mannerheimin ja Presidentti Mauno Koiviston haudoille. Ihmisiä oli paljon liikkeellä ja muistelemassa myös sankarihaudoilla. Kansalaistori, jossa kuulimme Kaartin soittokunnan ja Puolustusvoimien varusmiesoittokunnan esityksiä, oli täynnä väkeä. Kalustoesittelyt ja sotilaskotimunkit vetivät yleisöä puoleensa.
Todella, maanpuolustus kuuluu kaikille. Isoisämme, isämme ja setämme ovat antaneet uhrinsa, puolustaneet maatamme, jotta meillä on vakaa yhteiskunta. Naiset hoitivat lapset ja kodit, he osallistuivat rintamalla lottina monenlaiseen toimintaan esimerkiksi lääkintä-, ilmatorjunta-, viestintä- ja viihdytystehtäviin. Me suomalaiset olemme saaneet elää sotavuosien jälkeen rauhassa itsenäisessä maassamme yli 70 vuotta.
Viime aikoina maailman tilanne on kuitenkin muuttunut, se on monella tapaa epävakaa ja ilmassa on todellisia uhkia. Yhteistyötä tarvitaan kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen sekä viranomaisten kesken oman maamme aseman vahvistamiseksi ja ammattilaisten sekä kansalaisten kouluttamiseksi kriisitilanteissa toimimiseen. Kansainvälistä yhteistyötä on kehitettävä globaalien uhkien ehkäisemiseksi.
Osallistuessani Uukuniemellä 13.3. 2017 kauniiseen ja vaikuttavaan Talvisodan päättymistilaisuuteen, ihailin väkiluvultaan pienen pitäjän ihmisten, Marttojen, Uukuniemi-seuran, reserviläisten ja poliisin reserviläisten yhteisöllisyyttä ja voimakasta maanpuolustustahtoa, mikä ilmeni puheissa sankarihaudalla ja kirkossa sekä teoissa – Pitäjäntuvan kaunis sini-valkoinen kattaus ja kakkukahvit Marttojen järjestämässä kahvitilaisuudessa.
Me nykyihmiset olemme ehkä tottuneet helppoon ja turvalliseen elämään. Kestäisimmekö aiempien sukupolvien vaiketa olosuhteita, vaaroja ja uhrauksia? Kykenemmekö kohtaamaan ilmastonmuutoksen aiheuttamia uhkia kuten myrskyt tulvineen, sähkökatkokset tai tartuntataudit? Miten itse voisimme turvata oman, läheistemme ja yhteisömme selviytymisen vaikeissa olosuhteissa? Löytäisimmekö yhteisöllisyyttä vahvistavia toimintamalleja, voisimmeko suunnitelmallisesti lisätä aitoa kohtaamista ja lähimmäisistä välittämistä yhteisöissämme sekä verkostoitumisen kautta oppia yhä parempaan yhteistyöhön?
Toivotan kaikille Matrin Hirvosille
Hyvää Juhannusta ja Aurinkoista kesää!