Blogi

Marja-Riitan toivomuksesta koko hallitus on laukaistu blogosfääriin tästä syksystä alkaen. Sivuston ylläpitäjänä sain kunnian vetää ensin.

Kesällä Euroopan vallannut halparuokakauppaketju Lidl leukaili mementomorimaisesti Suomen suven lyhyydestä tyyliin: ”nauttikaa nyt, pian jo ovat lanttulaatikot uunissa.” Silloin kampanjan hölmöille letkautuksille tuhahti ylimalkaisesti, mutta syksyn tullen havahtui karuun todellisuuteen ihmetellen, mihin ne juuri hetki sitten yllä hautoneet ennätyshelteet katosivat. Tämä tuli taas mieleen, kun vietimme tyttöystäväni kanssa viikonloppua mökillä Äänekoskella. Keitele-järven veden lämpötila oli lupaa kysymättä laskenut 20 astetta sitten viime visiitin, ja mökin sisälläkin piti ensimmäisen illan pukeutua villapaitaan ja huppariin. Saunominen oli toki tästä syystä erityisen nautinnollista, joten mitäs moisesta valittamaan. Aamu-usvaan verhoutunut järvi oli niin ikään varsin kaunis näky (ja vuodenajan myöhäisen auringonnousun takia aamu-unisenkin helppo todistaa.)

Pidimme molemmat perjantain etätyöpäivänä, jolloin mökkiläisenä ehti olla päivän kauemman. Myönnettäkööt, että on hieman kerettiläistä saastuttaa rentoutumisen pyhättö tuomalla mukanaan tietokone ja työasiat, mutta joskus joutuu tekemään kipeitä kompromisseja. Muuten aika onneksi kului varsin leppoisasti: kirjoja lukiessa, musiikkia kuunnellessa (Cats-musikaalin katsomisen jälkeen Andrew Lloyd Webberin tuotanto on ollut kovassa käytössä), ruokaa laittaessa, soudellessa ja saunoessa. Kävimme myös lähisaaressa sieniretkellä ja onnistuimme löytämään mukavasti suppilovahveroita sekä muutaman kantarellin.

Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että loka – joulukuun voisi olla hyvillä mielin pois Suomesta joka vuosi, jos pystyisi, koska silloin täällä ei ole mitään menetettävää (yksi kuukausi saa nimensä kurasta, toinen kuolemasta, viimeisessä sentään on lupaus juhlasta). Pakko kuitenkin pitkin hampain myöntää, että on tässäkin vuodenajassa puolensa.

Puolet suppiksista päätyivätkin piiraaseen, joka tuli juuri ulos uunista. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Rakkaat sukulaiset!

Syyskuun tuulet jo tuivertavat….   

Kotipuutarhureina olemme  jo puolisoni kanssa säilöneet kesän satoa paljon. Talven varalle on säilöttynä omena- ja luumuhilloa ja  suolasieniä aivan kuin karjalaisen perinteen mukaan tulee ollakin.

 

 

 

 

Sadonkorjuu ja toimet kohti tulevaa ja sukuseuran uuden hallituksen  kaksivuotiskautta

Niinkuin puutarhuri kokoaa satokauden lopuksi arvioita sadon onnistumiseen liittyvistä tekijöistä niin myös sukuseuramme hallitus pohtii erilaisten toimintojemme vaikutuksia sukuseuran toiminnan jalostamiseen.

Kesän sukukokouksessa saimme hyvää palautetta uusien nettisivujen ylläpidosta, materiaaleista ja jutuista. Teidän sukulaisten tapaaminen livenä, kasvokkain oli mielestäni enemmän kuin tärkeää! Se oli koskettavaa ja siinä oli mukana draivia ja spiritiä,  mukaansatempaavuutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta!

Sukuseuran uusi hallitus kokoontuu ensimmäiseen kokoukseensa 29.9.2018. Jos sinulla on mielessäsi ajatuksia, ideoita tai sukukokouksessa saamiemme evästysten lisäksi  joitakin muita uusia toimintaamme edistäviä ehdotuksia, lähetä siitä viestiä tämän blogin kommenttina tai minulle suoraan s-postina marjariittahirv@gmail.com.

Olen kirjoittanut Puheenjohtajan blogia pari vuotta tarkoituksena kuvata omaa elämääni, luoda tuttuutta sukulaisten välille ja tehdä sukuseuratoimintaa näkyväksi ja kiinnostavaksi.  Jatkossa tulemme uudistamaan ja monipuolistamaan blogin kirjoittamista….  ainakin yritän saada  hallituksen jäsenet innostumaan blogista!

Katsotaan ja odotetaan innolla mitä kaikkea hallituksen jäsenet jatkossa kirjoittavat!

Kiitos teille kaikille yhteisistä hetkistä ja kannustuksesta. Olette tärkeitä ja mukana ajatuksissani.

Nautinnollista syksyä!

14.9.2018 Marja-Riitta Hirvonen

 

 

     KIITOS Rakkaat sukulaiset   

lahjoistanne ja yhteisöllisyyttä huokuvasta sukutapaamisestamme!                  On ilo havaita sukuyhteyden syvenevän vuosi vuodelta!

Yhdessä onnistuimme järjestämään ”ihanan,  antoisan ja hyviä muistoja herättävän” sukutapaamisen 28.-29.7.2018 Helsingissä. SUURKIITOS kaikille sukutapaamiseen ja sukukokoukseen osallistuneille! Meitä oli mukana lauantaipäivän ohjelmassa lähes 50 ja sunnuntain helteisellä retkellä Suomenlinnaan 25 sukulaista.

Lämmin kiitos sukuseuran hallituksen jäsenille hyvin sujuneista järjestelyistä ja erinomaisesta yhteistyöstä!

Pidimme aktiivisen sukukokouksen 28.7.2018 Kulttuurikeskus Sofiassa, jonka linjauksia sukuseuran hallitus lähtee pikimmiten tarkentamaan ja toteuttamaan.  Sukuseuran puheenjohtajaksi valittiin seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi edelleen Marja-Riitta Hirvonen ja hallituksen jäseniksi Juha-Pekka Hirvonen, Juha R. Hirvonen, Paula Präktig, Heimo Härkänen, Elle Huisman ja Lauri Vuorikari. Merkittävin tapahtuma ensi vuodelle, vuodelle 2019, tulee olemaan Matrin matka. Seuraavan vuoden, v. 2020 huipennus on sukuseuramme 10-vuotisjuhlatapaaminen ja  sukukokous sukuseuran kotipitäjässä Uukuniemellä.

Toivotan kaikille sukulaisille ja Matrin Hirvosten ystäville kauniita elokuun päiviä ja riemuisia sadonkorjuun hetkiä!

9.8.2018    Marja-Riitta Hirvonen

 

 

Rakkaat sukulaiset!

Heinäkuu on jo lähes puolessa, kun kirjoitan tätä blogia.

Loma on ollut super hyvä sisältäen veneilyä itäisellä Suomenlahdella ja Saaristomerellä,  kotipuutarhassa puuhailua, lastenlasten kanssa oleilua, ystävien ja tuttavien tapaamista sekä kesästä nauttimista!

Suvun tapaamisen ja sukukokouksen valmistelu on Matrin Hirvosten hallituksen yhteistyönä meneillään. Kaikenlaisia teknisiä asioita on Sofian henkilökunnan kanssa hiottu ja ohjelman kakkossuunnitelmia on sateen varalta vielä suunnitteilla.

Heleää heinäkuuta kaikille  ja iloisiin tapaamisiin Kulttuurikeskus Sofiassa 28.7.2018!

 

 

KESÄ ja LOMA

Olemme saaneet kokea upean, yllätyksellisen lämpimän ja helteisen toukokuun!  

Moni pohtii millainen kesä mahtaa olla tulossa.  Viime kesä tuulineen ja sateineen on hyvin muistissa. Myönteisellä tavalla voi ajatella, että on hienoa, kun voi odottaa  hiukan erilaista kesäsäätä, jonka laatua eivät ennustajat eivätkä sammakkomiehetkään osaa meille kuvata.   ”Ei sää sääreen tartu”. Vanha  sananlasku on viisas ohje kesään. Olkoonpa sää millainen vain, on pukeuduttava sään mukaan ja etsittävä uusia iloa tuottavia asioita. Minulle kesän alku omassa puutarhassa on yksi mukavimmista kokemuksista, jolloin oma käden jälki näkyy heti ja puuhailu virkistää ja rentouttaa.

Kesäkuun alussa koululaiset, opiskelijat,  ammattiin valmistuneet ja ylioppilaat vanhempineen ja isovanhempineen ovat viettäneet tunteikkaita kevät – ja  valmistujaisjuhlia. Monet perheet ovat perinteitä kunnioittaen kutsuneet myös muita sukulaisia riemuitsemaan lastensa ja nuortensa saavutuksista. Mikä onkaan arvokkaampaa kuin oman perheverkoston tuomat onnittelut! Paljon onnea kaikille lukuvuotensa päättäneille! Uurastus on takana ja nyt alkaa LOMA.

Loma ja kesäajan puuhailut

Mitä uusia kokemuksia lomalla voi hankkia? Monille meistä ja erityisesti nuorille loma-aika on leppoisaa oleilua ja lepoa, aikaa kavereiden kanssa, kesätyötä, festareille osallistumista, ystävien ja sukulaisten kanssa tapaamisia.  Matka mökille tai johonkin uuteen kohteeseen tuottavat uusia näkökulmia ja ymmärrystä eri kulttuureista ja lisää taitoa elää itselle vieraassa kulttuurissa.

Itselleni kesäteatteriesitykset ja -konsertit tuottavat iloa. Ostinkin juuri tänään liput meille puolisoni kanssa Kivi-juhlille, Nurmijärven Taaborin vuorelle, missä esityksenä on Aleksis Kiven Rakkausjuhla: näytelmät ovat Kihlaus sekä Yö ja Päivä. Odotan innolla tätä teatteri-iltaa kesäkuun loppupuolella.

Huomenna olemme lähdössä lapsenlapseni kanssa mökkeilemään noin viikoksi. Suunnitelmissa on perinteisiä mökkipuuhia. Nautimme saunan lämmityksestä ja ihanasta tuoksusta, saunaveden kantamisesta järvestä, saunomisesta, uimisesta, onkimisesta, soutamisesta ja askartelusta. Meille tulee ohjelmaan puukon käsittelyä ja veistämisen opettelua, puiden pilkkomista ja pinoamista tulevan talven varastoihin.  Onget on jo ostettu, kohta lähden etsimään vielä matoja mukaan. Luonnon tutkiminen on myös tärkeää. Pidämme päivittäin havainnoistamme luontopäiväkirjaa. Mielihyvän aiheet ja nautinnot ovat meillä pieniä, varaudumme kuulostelemaan myös sateen ropinaa ja viettämään aikaa lueskellen.

Yhdessäolo ja tavallisesta arjesta poikkeavat toimintatavat mahdollistavat meidän kaikkien osaamisen kehittymistä niin vuorovaikutustaidoissa kuin kädentaidoissakin.  Makuaistia hemmottelemme monipuolisilla salaateilla ja villivihanneksilla ja runsailla tuoreilla kasviksilla, marjoja saamme vielä odotella. Grillaaminen ja lettujen paisto ruanlaitossa ovat oma perinteinen juttunsa, jotka ehdottomasti kuuluvat meidän mökkiloman viettoon, kuten meistä useammalla perheellä.

Rakkaat sukulaiset – Toivotan teille kaikille leppoisaa ja virkistävää kesää!

Tulettehan sukutapaamiseen Helsinkiin! Ilmoittautuminen alkaa olla jo ajankohtaista.

8.6.2018 Marja-Riitta Hirvonen

 

 

 

Kevään onni – miten sen tavoitamme?

Vuoden 2018 World Happiness raportin mukaan olemme maailma onnellisin kansa ja Maailman terveysjärjestön juuri julkaistussa tutkimuksessa Suomen ilmanlaatu on maailman puhtain.

Upeaa Suomi ja suomalaiset!!!                                                                                                Tulokset ovat huikeat.  Arvostakaamme suomalaista yhdenvertaisuutta, oikeudenmukaisuutta ja kestävää kehitystä tukevaa politikkaa ja ”vanhanaikasilta” kuulostavia perinteisiä arvoja vapaus, veljeys ja tasa-arvo. Näistä nousee yksilöiden ja kansan onnellisuuden kokemus.

Lastenlaulussa Kevätsää (suomal. sanat Samppa P. Asunta) kuvataan mielestäni erinomaisen kauniisti kevättä suomalaisessa luonnossa. Metsiemme merkitys ilmastollemme ja ihmisten hyvinvoinnille on valtavan suuri! Kunpa itse tämän aina oivaltaisimme ja muistaisimme.

Kevätsää, lämmittää,
luonnon kaiken herättää.
Katsokaa, sulaa maa,
puut jo silmut saa.
Lintustenkin laulu soi,
puut ja metsät vihannoi.
Kevätsää, lämmittää,
luonnon herättää.

Kollektiivinen ilo

Olemme juuri viettäneet Vappua, suomalaista kevään, opiskelijoiden ja työn karnevaalia. Kuka milläkin tavalla… Useimmille meille Vapun perinteisiin kuuluvat ilmapallot, serpentiinit, sima, kuohujuoma, tippaleivät, donitsit, silliaamiainen, piknikit, Vappukonsertit.  Nuoruusmuistoihini herkistää palaamaan aina uudelleen Mantan lakitus ja Ullanlinnanmäen Vappuilottelu ja tottakai  Vappuuni kuuluu Retuperän WPK hauskalla ja taidokkaalla musisoinnillaan. Nyt jo ikärouvana on ihanaa katsella riemuitsevia ihmisiä Vappukarkeloissaan ja nauttia heidän innostaan.

Vappu on meidän suomalaisten ehkäpä riehakkain karnevaali, jossa kaikki ihmiset iloitsevat kevään valosta!

Vappupäivänä olimme puolisoni kanssa Elämän kimara -taidenäyttelyn avajaisissa Akvart-Galleriassa, jossa puolisoni serkulla oli akvarellimaalauksia esillä neljän muun akvarelliharrastajan ohella. Kiitos herkästä taide-elämyksestä! Akvarellimaalauksissa valo sekä veden ja värien taitava käyttö ovat merkittäviä tekijöitä oikean tunnelman luomiseksi.

Elämän kimaraa -näyttely 1.5.-15.5.2018.

Jaetaan iloa, kokemuksia ja tehdään hyviä tekoja toisillemme. Näin löydämme onnellisuuden avaimet.

Suloista toukokuuta kaikille!

4.5.2018 Marja-Riitta Hirvonen

Kevään tulo

Mikä riemu, kun kevät on tulossa!                                                                                       Se alkaa vähitellen, avaa aamun yhä aikaisemmaksi ja työntää illan yhä myöhemmäksi. Tunnetko pitkän talven jälkeen kevään tuoksut,  näetkö valon varjoineen ja kirkkaat värit tai kuuletko siipien kahinan?

Vietimme puolisoni Sepon kanssa viime viikon, huhtikuun ensimmäisen viikon, mökkimaisemissa Etelä-Savossa, jossa varhaiskevään vielä luminen metsä- ja järvimaisema oli huikean kaunis, täynnä valoa. Se oli luontotaulumme aamuvarhaisella herättyämme ja illalla nautimme siitä vielä juuri ennen nukkumaanmenoa takkatulen loisteessa. Ensimmäisinä päivinä hiihtelimme järven jäällä, mutta sitten lämpö sulatti jo lunta jäälle niin, että hiihtäminen ei ollut mahdollista.  Kinokset madaltuivat päivä päivältä, hanki suli koko ajan ja varvut ja sammalet työntyivät pälvipaikoista kohti valoa. Puut – kuuset ja männyt vapautuivat lumestaan.

On ihmeellistä tuntea miten vahvasti maisema elää säätilan, vuodenaikojen, öiden ja päivien – ja luomakunnan sekä  ihmisten kanssa. Sinun tarvitsee vain astua ulos ja olet jo osa maisemaa. Kevään ihme on taas kerran koettavissa ja aistittavissa, kunhan pidät aistisi avoinna ja olet vastaanottavainen.

En millään saanut kaikkia tunnelmia kameralla ikuistettua, mutta kirjoitanpa niistä. Toisena iltana kuulimme joutsenten trumpettimaisia, raikuvia ääniä ja toitotuksia mökkijärvemme yllä.  Onpa hienoa, kun joutsenet ovat taas uskollisesti palanneet! Toivottavasti ne löytävät sopivan sulan ja suojaisan pesimäpaikan.

Kirjailija Yrjö Kokko on 1950-luvulla julkaistussa kirjassaan Laulujoutsen kuvannut kansallislintumme uljasta olemusta seuraavasti:  ”Muovaillessaan laulujoutsennaaraan Luoja loi samanlaista arkaistista kauneutta, joka hurmaa meitä egyptiläisessä taiteessa. Laulujoutsenen kaula on suhteettoman pitkä, pitempi kuin sen ruumis. Mutta se korostaa siipien valtavaa voimaa ja suuruutta, kun laulujoutsen lentää. Laulujoutsenessa on herkkää lyyrillistä kauneutta. Sen olemukseen ei liity sitä sirostelua ja pöyhistelyä, mikä on ominaista kyhmyjoutsenelle. Laulujoutsenen pää on ihmeen suloinen, tyttömäisen viehättävä, ja nokan sitruunankeltainen tyvi on kuin keltainen kruunu kuningattaren otsalla.”

Mökin lähimetsässä tikka koputteli harva se päivä. Patikoidessa metsässä yritin etsiä eläinten talvijälkiä ja ottaa niistä kuvia. Joitakin jälkiä onnistuinkin taltioimaan. Hangella valot ja varjot jatkoivat leikkiään. Kuin keväällä olisi kiire tulla.

Kotimatkalla eilen näimme useita joutsenpareja suuntaavan lentoaan kohti Pohjoista iloksi meille kaikille. Muidenkin lintujen kevätmuutto on käynnistynyt nopeasti ja Etelä-Suomessa on jo havaittu peippo ja västäräkki. Niinpä voimme odottaa kesän tulevan piakkoin … puolikuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen!

Suloista kevättä kaikille!

 

9.4.2018 Marja-Riitta Hirvonen

 

 

 

 

Rakkaudesta synnyin- ja kotiseutuun 

”Rakkaudesta synnyinseutuun ja stadiin” oli eilisen sunnuntai-illan 4.3. yhteisvastuukonsertin teemana Vuosaaren kirkolla. Laulelmien, kansanlaulujen ja runojen esittäjänä oli laulupelimanniryhmä Sakarat. Stadin Slangikuoro esitti Georg Malmstenin iki-ihania lauluja mm. Stadin kundi ja Mikki Hiiri merihädässä.

Lähdin konserttiin uteliaana, mieli avoinna tunnustelemaan stadilaisuuttani, onhan syntymä- ja kotikaupunkini Helsinki. Minun Helsinkini on valkea Pohjolan pääkaupunki, joka on monikulttuurinen ja jonka arkkitehtuuri on moni-ilmeistä – Finlandia-talo, Senaatintori mahtavine valtiollisine rakennuksineen kuten Suurkirkko, Helsingin yliopisto ja Valtioneuvosto.  Lempipaikkojani ovat Esplanadin puisto, Korkeavuorenkatu, Töölönlahti, Suomenlinna ja kotikaupunginosa Vuosaari.

Kaipuu juurille ja yhteinen kokemusmaailma

Luen Lilja -äitini ystävältään Aino Hirvonen-Sembiltä saamaa kirjettä, joka on päivätty Ainola 21.2.1991. Aino on Väinö-isäni serkku, Hiskias ja Ida Hirvosen tytär, joka avioitui Lars Sembin kanssa ja asui Åsissa Norjassa koko aikuisikänsä.  Aino kirjoittaa: ”Lilja hyvä! Kiitoksia kirjeestäsi, jonka sain tällä viikolla! Kirkkaat kevättalven terveisemme sinne rakkaaseen Suomeen! ” Kirjeessä hän muistelee myös kesäistä käyntiä Uukuniemellä: ”Olen monesti ajatellut niitä päiviä – keskikesän hetkiä siellä Pyhäjärven rannalla. Ei yhtään sadetta – sopivasti aurinkoa ja lämpöä ja luonto kauneimmillaan. Se oli ainakin minun elämässäni unohtumaton hetki.”  Edelleen Aino kirjoittaa: ”Nyt talven kuluessa on noussut monia kysymyksiä mieleeni, joista olisi kiva tiedustella Väinön mielipidettä. Tuntuukohan Väinöstäkin sellaiselta, että hänen juurensa ovat lähtöisin Matrista, vaikka hän oli vielä pienempi kuin minä olin silloin, kun muutimme Matrista. Taitaapa Matri olla Väinölläkin usein mielessä.”

Toden totta! Matri oli Väinö-isälleni rakas syntymä- ja kotipaikka! Muistot sieltä olivat ainutlaatuisia! Kauniin Karjalan kaipuu kutsui vanhempiani monille kotiseutumatkoille Matriin ja muualle Karjalaan. Vaikka olen stadilainen, koen vahvasti karjalaisuuden ja karjalaisen kulttuurin siirtyneen vanhemmiltani henkisenä perintönä omakseni. Olen siitä kiitollinen vanhemmilleni!

         

Kuvissa näkymiä Matrista 3.6.2011.

 

Mun Stadi ja erilainen kieli-ilmaisu

Nyt, kun tulevana kesänä kokoonnumme sukutapaamisen ja -kokouksen merkeissä Helsingissä, on meidän kaikkien hyvä palauttaa mieleen vähän stadin slangia ja pohtia omaa suhdetta Helsinkiin. Leikillisen tulkinnan voi aloittaa Niin gimis on Stadi -laulusta. Mitähän muistoja tai toiveita laulussa kuvataan?

Niin gimis on Stadi,                                                                                                                 olis toivomus snadi,                                                                                                                   et tsiigaa sais sen vielä kerran.                                                                                          Mieli Sörkkaan ois föraa,                                                                                                      sinne skuru kyllä tsöraa,                                                                                                        tai vislaa vois issikan tsärran.

Näkis Hagiksen platsit                                                                                                            ja Brahiksen matsit                                                                                                                     ja Valgan – voi jebulis se stemmaa.

Vaikka lintsillä oisin                                                                                                                   ja penkillä goisin                                                                                                                          ja aina ei ois mitä skruudaa.                                                                                                    Niin silti gimis on Stadi,                                                                                                             siks toivomus snadi,                                                                                                                    et saisin viel gartsoillas luudaa.

(Säv. trad., sanoitus Veikko Lehmuksela Karjalan Kannaksen Karhumäki 1941)

Tervetuloa Stadiin!        

Matrin Hirvosten sukuseuran Jäsenkirje 1/2018, jossa infotaan tulevan kesän sukutapaamisesta ja sukukokouksesta, on lähtenyt matkaan puheenjohtajan s-postista  ja on aivan pian tulossa jakeluun kaikille sukuseuran jäsenille.

Toivotan teille rakkaat sukulaiset kaunista maaliskuuta ja  Hyvää Pääsiäistä!

 

 

5.3.2018 Marja-Riitta Hirvonen

 

 

 

 

 

Rakkaat lukijani,

Pahoittelen, että tämänkertainen blogiteksti on nyt hiukkasen myöhässä aiotusta aikataulusta, sillä ennen lomaani en ennättänyt sitä kirjoittaa.

Terveiset aurinkoiselta La Palman saarelta!                           Matka ja ympäristö olivat mielenkiintoiset!                                                          Osallistuimme puolisoni Sepon kanssa 12.2. Santa Cruz de La Palman karnevaaleihin, Carnaval Los Indianos, jota vietetään palmalaisten Kuubaan muuttaneiden ja siellä vaurastuneiden maahanmuuttajien muistoksi. Vaurastumista Kuubassa piti osoittaa monin tavoin palmalaisille. Valkoinen vaatteiden väri osoitti henkilön kuuluvan ei-ruumiillisen työn tekijöihin ja rikkauksia haluttiin avoimesti näyttää.

Nykyisin karnevaalissa kaikki kaupunkilaiset ja muut juhlijat pukeutuvat valkoiseen asuun, naiset koristautuvat pitsein ja kukkahatuin, koruin ja helmin ja miesten asusteisiin kuuluvat Panama-hatut, kävelykepit, taskukellot, matkalaukut pursuavine seteleineen ym. Juhlaan kuuluu iloinen seuranpito, valkoisen talkin suitsutus kanssajuhlijoiden päälle, tanssi ja kuubalaiset rytmit.

 

Teimme retkiä eri puolille luonnonkaunista saarta. Patikoimme mm. Los Tiloksen laakeripuumetsässä ja tutustuimme Caldera de Taburienten kansallispuistoon – upeita kokemuksia!

Mukava oli kyllä loman jälkeen palata talviseen ja valoisaan kotiin Helsinkiin ja jatkaa reipasta ulkoilua pikkupakkasessa ja lumisessa maisemassa!

Kesän sukutapaaminen ja sukukokous 28.7.2018 ja retki Suomenlinnaan 29.7.2018

Sukuseuramme hallitus piti kokouksensa lauantaina 3.2. meillä Vuosaaressa. Suunnittelimme kesän tulevaa sukutapaamista ja sukukokousta 28.7. Kulttuurikeskus Sofiassa os. Kallvikinniementie 35, Helsinki 98,   www.sofia.fi                                                                                                       ja sunnuntain 29.7.2018 Suomenlinna-retken ohjelmaa.

Kerron jo nyt  ohjelmastamme, jotta voitte alkaa suunnitella kesämatkaa monipuoliseen Helsinkiin.

Alustava ohjelma lauantaina Kulttuurikeskus Sofiassa  28.7.2018:

*klo 10 Sukutapaamisen aloitus, tervetulotoivotus + malja, sukulaulu   Kulttuurikeskus Sofian esittely                                                                    Hartaushetki Pyhän viisauden kappelissa edesmenneitä sukulaisia muistaen

*klo 12 – 13:30 Lounas: Buffet-lounas, johon kuuluvat kahvi/tee, mehu ja jälkiruoka. Hinta aikuisilta 25 euroa /henkilö, lapset 0-4-vuotiaat maksutta ja 4-12-vuotiaat 12,50 euroa.

*klo 13:30 – 15 Sukukokous

klo 15:15 – 18 Kiertoajelu Vuosaaressa + virkistystauko ja välipalatarjoilu – Marja-Riitan ja puolisonsa Sepon puutarhassa/kodissa

klo 18:15 – 19 Luontopolku Sofian alueella – johdattaa Sofian rantaan

klo 19 Illanvietto merenrannalla (sateen sattuessa Sofian sisätiloissa)

Retki Suomenlinnaan sunnuntaina 29.7.2018         

Kokoontuminen Kauppatorilla Suomenlinnan lauttasatamassa klo 12, josta siirtyminen lautalla kohteeseen -> Suomenlinnakeskus, muita kohteita maun mukaan mm. Nukkemuseo, Sotamuseo, vallit, kirkko, Pokemon-kohteet                                                                                                                        *Omakustanteinen lounas/välipala sovitussa ravintolassa tai kahvilassa

Tiedotamme aivan pian lisää sukukokouksesta kaikille jäsenillemme sukutapaamiseen ja – kokoukseen ilmoittautumisesta ja käytännön järjestelyistä huonevarauksineen ym. asioista.

Tervetuloa Helsinkiin Hiskias Hirvosen jalanjälkiä seuraten!

Toivotan kaikille lumista helmikuuta ja mukavaa kevään odotusta!

Tapaamisiin heinäkuussa!
18.2.2018 Marja-Riitta Hirvonen

Puheenjohtajan Blogi    Tammikuu 2018

Uudenvuoden lupaukset ja uusi arki

Olemme aloittamassa arkea joulunajan juhlapyhien jälkeen. Monille uusi vuosi lupauksineen asettaa suuria haasteita!

Moni on luvannut opetella terveyttä tukevia elintapoja; lisätä liikuntaa, vähentää makeisten nauttimista tai  herkuttelua kahvileipien kera tai luvannut pitää useammin yhteyttä ystävien ja sukulaisten kanssa….  jne … monesta  muusta  lupauksesta puhumattakaan.
No, yhtä kaikki –  lupaus on lupaus! Meillähän on kiistatonta tutkimuksellista näyttöä ravinnon ja liikunnan merkityksestä terveyteen, samoin kuin  hyvästä ihmissuhdeverkostosta terveyttä tukevana. Nyt tuumasta toimeen ja toteuttamaan kevyempää ja  kasvispitoisempaa ruokavaliota ja omaa liikuntaohjelmaa. Mennään  lähiluontoon –  metsään, rannoille, kukkuloille – yksin tai kaveriporukassa.  Samalla harjoitellaan perusretkitaitoja kuten kohteen ja reitin valintaa, kevyttä vaellusta, suunnistusta, tulentekoa, retkieväiden valmistusta ja nautitaan yhdessä luontokokemuksesta.

Sähkökatkot ja varautuminen

Kainuun viime päivien lumi- ja sähköttömyysongelmat ovat tuoneet esiin vähäisen kykymme varautua tilanteeseen, jossa on sähkökatkoja talviaikaan. Miten varmistamme selviytymisen sähköttömässä ajassa? Millainen kotivara teillä on?
Valmiussuunnittelu on tarpeen joka perheessä. Meillä pitäisi  kodissa olla varalla ruokaa, kuivamuonaa ja säilykkeitä,  vettä, muita juomia ainakin kolmeksi päiväksi, jopa viikoksi.
Muita välttämättömiä tarvikkeita ovat  vara-akku kännykän lataamista varten, kynttilöitä, taskulamppuja, vararadio +paristoja, trangia tai kaasukeitin ruoan valmistamista varten, lämpimiä villavaatteita -sukkia, käsineitä, päähineitä, huopia. Autossa tulisi olla ainakin 1/4 tankillinen bensaa aina jäljellä, mielellään enemmän. Huusholli pitäisi saada lämpimäksi. Varalämmitysjärjestelmä olisi syytä olla sähkölämmitteisessä talossa – takka, tai uuni ovat välttämättömiä ja kauaskantoisia ratkaisuja poikkeustilanteita ennakoitaessa.

Entä miten lähimmäisesi tai naapurisi pärjäävät? Pystytkö auttamaan tarvittaessa? Mitkä ovat selviytymistaitosi?

Ehkäpä me Matrin Hirvoset voimme harjoitella ja vahvistaa selviytymistaitojamme yhdessä tulevan kesän sukutapaamisessa 28. – 29.7.2018  luodun tilannekuvan ja  taitokisailun merkeissä.

Hyvää  ja  valoisaa tammikuuta kaikille!
8.1.2018  Marja-Riitta Hirvonen