”Nyt on syksy, ja kultaiset linnut lentävät kaikki kotiin sinisen veden yli; rannalla istuen tuijotan syksyn koruja, ja hyvästely humisee puissa. Hyvästely on suuri, ero edessä, mutta jälleennäkeminen on varma.” Koen runoilija Edith Södergranin tavoin vuodenaikojen vaihtumisen kesästä syksyyn ja jälleen talven jälkeen toivorikkaaseen kevääseen.
Syksyllä kivet, kalliot, kasvit ja eläimet viestittävät meille ihmisille tulevasta muutoksesta – ilma viilenee, illat pimenevät, kasvit saavat syysvärinsä ja linnut valmistautuvat muuttoon.
Pimeää Etelä-Suomessa on kuun alussa reilut yhdeksän tuntia ja pimeä aika pitenee kuun loppuun mennessä 12 tuntiin. Pohjoisimman Suomen vastaavat ajat ovat 9 ja 12,5 tuntia. Lokakuun aikana Utsjoen yö siis tulee pitemmäksi kuin etelärannikolla.
Minä, niin kuin monet meistä, kaipaan syksyllä valoa ja lämpöä. Illan pimetessä on lupa käpertyä lukemaan kirjaa villasukat jalassa mielipaikkaan, vaikkapa takkatulen ääreen. Kotia, kuisteja ja puutarhaa koristelen mielelläni itse tehdyin erilaisin kranssein ja kukka-asetelmin. Jotkut ehkäisevät kaamosmasennusta kirkasvalolaittein. Minulle lyhtyjen ja kynttilöiden valo ajaa saman asian. Mieltä lämmittävät ystävien ja sukulaisten tapaaminen sekä erilaiset kulttuurikokemukset.
Kruuga
Merkittävin kulttuurikokemukseni tältä syksyltä on Kruuga – karjalaiset lauluhäät, musiikkinäytelmä, joka esitettiin Karjalatalolla 11.9.2016. Siinä tulkittiin teatterin keinoin karjalaista musiikki-, tapa- ja pukuperinnettä. Karjalaisten häämenojen juuret ulottuvat esikristilliseen muinaiskarjalaiseen kulttuuriin. Karjalaiset häämenot ovat säilyneet hautajaisten lisäksi kyläyhteisön merkittävimpänä siirtymärituaalina.
Häämenot jakautuivat useaan vaiheeseen ja kestivät laajimmillaan useita päiviä ja jopa viikkoja. Varsinaista liiton solmimista, kaupan vahvistusta ja morsiamen luovutusta edelsivät monivaiheiset kosiot sekä antilaan eli tulevan morsiamen huolellinen valmisteleminen. Tähän kuuluivat lukuisat itkuvirret ja tekstiilien valmistaminen tulevaa elämää varten sekä antilaan saunottaminen.
Hääjuhla alkoi morsiustalossa vietettävistä läksiäisistä, jonne sulhasväki saapui hakemaan morsianta. Läksiäisissä laulettiin sekä äänellä itkettiin eli loihattiin. Äänellä itkeminen suojasi antilasta pahansuovilta voimilta ja ajatuksilta. Itkijät kuvasivat runollisilla itkusanoilla siirtymäriitin eri vaiheita sekä siihen liittyneitä voimakkaita tunteita. Antilaan oli tärkeää itkeä häissä, jotta elämästä tulisi onnellinen ja hyvä. Antilas muutettiin rituaalisesti morsiameksi kampaamalla hänen hiuksensa aviovaimon kampaukseen ja pukemalla hänet juhlavaatteeseen ja aviovaimon päähineeseen. Morsian luovutettiin sulhaselle ja vietiin uuteen kotitaloonsa. Varsinaiset hääpidot juhlittiin sulhasen talossa tuliaisjuhlassa. Häissä tanssittiin haitarin säestyksellä sekä morsiamen talossa läksiäisissä että hääpidoissa sulhastalossa. Häihin saapui sukulaisia ja kylänväkeä tanssimaan ja seuraamaan monivaiheista hääseremoniaa.
Mielestäni erityistä ja itselleni uutta esityksessä oli yllättävän voimakas tietäjän rooli ja loitsujen käyttö. Loitsujen ja rukousten yhteenkietoutuneella ilmaisulla kuvattiin taidokkaasti sitä, miten kansan ikivanhat uskomukset ja tavat ovat eläneet rinnakkain ja sulautuneet yhteen kristillisten tapojen ja uskonnollisuuden kanssa. Esitys herätti monia ajatuksia tämän päivän vallitsevista arvoista ja suhtautumisesta omiin kulttuurisiin juuriin, liiton solmimiseen ja perheyhteisön merkitykseen. Ennen syvälle kansan uskomuksiin ja arkeen juurtuneet tavat kannattelivat yksilöä yhteisönsä sisällä. Miten on tänä päivänä?
Kruugan innoittamana ehdotan syksyn pimenevien iltojen ratoksi kaikille sukuseuralaisille pohdittavaksi ja keskustelun sisällöksi Karjalaiset tavat ja perinteet siltana menneestä nykyaikaan -aihetta.
Näkökulmaa voi hiukan rajata ja täsmentää: Tavat ja perinteet perheessäni tai suvussani. Tarkastelun avaimena voisi toimia kysymys Mitkä ovat meidän perheessä tai suvussa sellaiset perinteet, jotka tunnistan omassa elämässäni tärkeiksi?
…. ja jatkoksi seuraava pohdinta: Tuntevatko lapseni tai nuoreni nämä aarteeni?
Lämpimin terveisin 4.10.2016 Marja-Riitta Hirvonen