Hyvät sukuseuralaiset, täällä Joulupukki!
Sain jokin aika sitten Martin Hirvosten sukuseuran hallitukselta pyynnön
kertoa menneen ajan Jouluista. Joulupukki saa mitä erikoisempia
toivomuksia näin Joulun lähestyessä. Tämä pyyntö tuntui
mielenkiintoiselta. Niinpä rupesin hieromaan muistinystyröitäni, ja tulihan
se sieltä. Juu, Matrin kylähän on melko lähellä Uukuniemen kirkonkylää.
Nykyisin alue kuuluu Venäjän Karjalaan. Sehän oli vielä ennen sotia
vaurasta seutua. Kaikki muuttui vuonna -44, kun ”Suuri Suomen ystävä”
kuten Kekkonen sanoi Isä Aurinkoisen poistumisen johdosta pitämässään
puheessa, otti sen meiltä. Nykyisin Mäkelän Salmelan ym. taloista on vain
kivijalat näkyvissä nekin jo pääosin vesakon valtaamina.
Toista oli 30- ja 40 luvuilla, jolloin siellä tuli käytyä joka Joulu. Lahjojakin
oli vähintään pari reellistä. Joka pirtissä oli iloista pikku nassikkaa. Suksia,
potkukelkkoja, luistimia, sukkia, villahousuja, lapasia ym. talvella
hyödyllisiä tuotteita oli lasten toivomuslistoilla.
Ennen vanhaan oli lunta joka Joulu ja pakkasta. Toista se on nyt kun koko
etelä Suomi on lähes joka vuosi lumeton tai lunta on niin vähän, että
pukin reenjalakset kestää hädin tuskin yhden etelän reissun. Kohta
pukinkin on pakko tehdä oma mönkijä tai vastaava menopeli. Toisaalta
Petteri punakuono ja muut porot ovat hyvässä vetokunnossa. Tontut
ovatkin ehdottaneet notta asennetaan lahjarekeen kääntyvät pyörät sulia
maastoja varten, –harkitaan.
Vanhoina hyvinä aikoina n. 50 vuotta ja siitä taaksepäin elämä oli todella
monella tapaa erilainen. Koulua käytiin kuusi päivää viikossa. Kouluun
käveltiin kesällä tai jos oli vauraasta perheestä saattoi olla oma pyöräkin.
Talvisin hiihdettiin tai käveltiin pitkienkin matkojen päästä kouluun. Se oli
ihan normaalia. Nyt lapset kuskataan kouluun ja kottiin jos asut yli 5 km
päässä. Eikä siis ole ihme ettei nykyisin kuoriinnu uusia Hakulisia,
Mäntyrantoja tai Vireneitä.
Joulun lähestyessä harjoiteltiin Joulunäytelmän ja evankeliumin esityksiä.
Ne sitten esitettiin asiaan kuuluvalla hartaudella Joululaulujen kera ennen
joululoman alkamista. Entäs nyt? Pakko uskoa tonttujen raportteja, että
nykyisin ei paljon jouluvirsiä veisata, jottei vaan loukata muun uskonnon
lapsia. Huh huh sanoo pukki. Eikö maassa maan tavalla käytäntö enää
olekaan voimassa? Eipä niin, koska ministeriön paimenkirje toisin määrää.
Näinhän se Suomikin känsäinvälistyy. Toista se oli silloin kun Eila Kännö oli
vielä remmissä.
Mitä tulee ruokakulttuuriin, niin näyttä siltä, että tänä päivänä syödään
lähes joka päivä yhtä hyvin kuin ennen vanhaan Jouluna, vain kinkku
puuttuu pöydästä. Eipä paljon missään syödä velliä, puuroa tai
hernesoppaa voileivän kera päivittäin.
Vanhoina hyvinä aikoina oli tapana teurastaa sika ennen Juhlaa.
Takapotka kinkuksi ja muut osat sitten tiinuun kerroksittain ja reilusti
suolaa väliin. Siitä sitten otettiin pyhäksi paistitarpeet pitkin talvea.
Liottaahan lihaa piti, jotta saatiin liika suola pois. Kinkku paistettiin
Jouluaattona uunissa pellillä ruiskuoren alla. Laatikot tehtiin oman maan
lantuista ja porkkanoista. Piirakat, munavoi silli ja kulaus kotikaljaa kuului
repertuaariin.
Joulukuusi bruukattiin hakea aaton aattona ja mieluummin parhaasta
kuusikosta. Ei väliä, jos se sattui olemaan naapurin maalla. Koristeltiin
karkeilla, pipareilla, kultanauhoilla ym. ja kynttilät Havin valumattomia.
Lapsista oli kovasti ihmeellistä, kun pukki tiesi aina tarkalleen kunkin
todistuksen numerot. Jos oli ” tuoli alassuin” numeroita, niin turha oli
odottaa kummoisia lahjoja aattoiltana. Kerrotaanpa eräästä perheestä
sellaistakin, jotta joku pukki antoi lapsille kyytiä pitkin pirttiä kaulaliinalla,
johon oli sitonut ison solmun päähän. Nythän jo laki kieltää tällaiset
temput, ja hyvä niin.
Jouluaamuna piti kaikkien herätä anivarhain ja lähteä joulukirkkoon.
Monesti matka tehtiin hevosella, kun autoja ei ollut kuin kylän
rikkaimmilla.
Tähän tyyliin suunnilleen Joulun aika meni ”ennen vanhaan”. Oliko silloin
elämä parempaa kuin nyt, vaikea sanoa.
Ilmastonmuutoksesta ei silloin tiedetty mitään.. Hevospelillä, pyörällä, ja
kävellen liikkuminen oli silloin normaalia. Ollaanko menossa taas tähän
suuntaan, kun pyritään hiilineutraaliksi? Mitenköhän sitä oikein liikutaan
pitempiä matkoja tulevaisuudessa, kun polttomoottoriautot halutaan
kieltää? Sähköautoko on ratkaisu tähän pulmaan?! Meillä sen puolesta
vouhottaa ainakin yksi puolue. Ei haluta huomioida niitä päästöjä, jotka
syntyvät kun akkuihin tarvittavat mineraalit louhitaan ja jalostetaan
sopiviksi. On laskettu, että ihmiseltä, joka ajaa n. 20tkm/vuosi kestää
kolme vuotta ennen kuin sähköauton kokonaispäästöt ovat samalla
tasolla kuin jos hän olisi ajanut polttomoottoriautolla. Entäpä sähkön
tuotanto?
On hyvä muistaa että kaikki energia loppuun aikanaan. Näin käy myös
auringossa. Sieltä loppuu energia, ja aurinko muuttuu keltaiseksi
jättiläiseksi, joka nielaisee maapallon ja koko aurinkokunnan. Tämä ei
tosin tapahdu tämän pukin elinaikana, koska siihen kuluu n. 5 miljardia
vuotta!
Oli miten oli, luulen, että ainakin kinkkua tullaan syömään jatkossakin,
sano hallitus mitä hyvänsä.
Pukki toivottaa kaikille hyvää ja rauhaisaa Joulun odotusta.!