Yhteisön voima

Olen tänä vuonna osallistunut ensimmäistä kertaa FAWM:iin eli February Album Writing Monthiin. Kyseessä on haaste, jonka päämäärä on kirjoittaa kuukauden aikana albumillinen uutta musiikkia, eli 14 biisiä. Käytännössä kyseessä on netissä tapahtuva kuukauden mittainen biisileiri, joka on kaikille avoin.

Alusta itse toimii vähän samaan tapaan kuin mikä tahansa sosiaalinen media. Se on silti paljon miellyttävämpi kuin muut somet (facebook, twitter jne) sillä siellä kanssaleiriläisten tekeleitä kommentoidaan ahkerasti ja erittäin arvostavassa, rakentavassa hengessä. Kommentointiin rohkaistaan erityisesti, mm. nimeämällä ensikertalaiset ”famwlingeiksi” ja vielä kommentoimattomat laulut ”zongeiksi”, joita voit ”napata” kommentoimalla niitä. Aikaraja on tiukka eikä kappaleiden tosiaan doteta olevan pitkälle tuotettuja, vaan voi olla hyvinkin raakademo-tyyppisiä, kunhan idea välittyy.

Biisejä väsätään myös laajasti yhteistyönä. Osallistujakunta on kansainvälistä, eli samaa biisiä voi ihan hyvin työstää neljä henkilöä neljältä eri mantereelta. FAWMissa on tuhansia osallistujia joka vuosi, joista läheskään kaikki eivät yllä 14:ään asti, mutta se ei olekaan tärkeintä. Omia tavotteita voi tarkentaa ja listata ne omalle esittelysivulle. Tärkeintä on tehdä, ei niinkään se, kuinka monta saa valmiiksi.

Minut houkutteli mukaan yksi hyvä ystävä, joka on parina aiempana vuonna osallistunut. Koukutuin hyvin nopeasti ja Fawm on hyvin pitkälti korvannut muut sosiaaliset mediat minulta tässä kuussa.

Suoraan sanottuna ihmettelin, miksi innostuin haasteesta niin mahdottoman paljon. Mulla on aina ollut kova halu tehdä biisejä, mutta usein kuitenkin se varsinainen toiminta jää kaiken muun ”tärkeämmän” tekemisen alle. Nyt olen kuitenkin kolmessa viikossa tehnyt 9 biisiä, enemmän kuin koskaan siinä ajassa. Ja aika on jotenkuten riittänyt muuhunkin.

Tekemisen palo on ollut minulla aina voimakas, mutta se ei ole konkretisoitunut helposti. Olen vuosikausia miettinyt, mistä se johtuu. Miksi käytän aikaani kaikkeen muuhun paitsi siihen, mitä eniten haluan tehdä?

FAWMin ansiosta ymmärsin: kyseessä on ollut sopivan yhteisön puutteesta johtuva motivaation puute. Ei ole ollut syytä tehdä biisejä, kun on vahvasti tunne, ettei ne ketään kiinnosta, eikä kukaan niitä kuitenkaan kuuntele. Olen tajunnut että minua ei pätkääkään motivoi tehdä musiikkia tai tekstiä vain itselle, omille korville kuultavaksi.

Halusin kirjoittaa aiheesta yhteisön voima. Se että kuulemme ja näemme, on tärkeää, mutta se, että kuuntelemme, katsomme ja astumme rohkeasti vuorovaikutukseen, on vielä tärkeämpää. Se on voima, joka saa asioita tapahtumaan ja ihmiset toimimaan. Tämä FAWM juttu on siis vain yksi (omakohtainen ja elävä) esimerkki tästä ilmiöstä. Uskon että jokainen löytää omasta elämästään saman tyyppisiä kokemuksia, työn tai harrastuksen tai muun yhteisöllisen tekemisen parista.

Aihe koskettaa myös meitä sukuseuraan kuuluvia. On tärkeää että voimme mahdollistaa toisillemme kokemuksia, joissa tulemme nähdyksi ja kuulluksi ja huomioon otetuksi. Toivottavasti tänä vuonna sukuseuran kokoontumiseen osallistuisi mahdollisimman monta henkilöä, oli se sitten miten tahansa järjestetty (etänä vai kasvotusten)! Haluan myös kovasti kannustaa kaikkia ottamaan aktiivisesti yhteyttä, ideoimaan, heittämään kommentteja. Ideoiden ei tarvitse ollaan loppuun asti mietittyjä ja pureskeltuja, jotta niitä voi tuoda esiin! Ihmiset ovat luovia olentoja ja monesti yksi idea johtaa toiseen joten rohkeasti, arvostavasti ja rakentavasti vaan purskauttelemaan!

t. Paula

PS. Kiitokset kaikille sukulaisille jotka osallistuitte tulevan pianolevyni CD-painoksen joukkorahoitukseen. Eipä sekään voisi toteutua ilman yhteisön voimaa! Levy on menossa tällä viikolla painoon ja toimitukset alkavat heti kun on valmista. Varsinainen julkaisupäivä on 29.3., maailman pianopäivä – joka sekin on ihmisten innostuneen yhteisöllisyyden tulosta (ks. www.pianoday.org)