Tällä pajun oksasella, korealla vitsasella sinua hellästi ripsuttelen: virvon, varvon tuoreeks, terveeks. Jumalan siunausta sinulle!
Palmusunnuntain pajunkissaoksat tuovat mieleeni paratiisiin. Paratiisin todellisuus kuvataan viattomuuden tilaksi, jossa ihmisen ei tarvitse ansaita olemassaolonsa oikeutta. Suomalaisen paratiisissa eivät viikunat ja granaattiomenat kypsy eikä itämaisessa paratiisissa tuoksu koivuvasta tai mökkisaunan savu. Elävä luonto yhdistää kaikkien kulttuurien kuvat paratiisista, kuvat Jumalan hyvyydestä ja elämän voimasta.
Oma paratiisini on kotipihan kukkiva puutarha, jossa myös pajulla on paikkansa. Monet runot kertovat puutarhoista ja puistoista, jotka on luotu kauneuden ja ilon tähden. Niissä on vaahteroita, lehmuksia, tammikujia, suihkulähteitä ja tuoksuvia kukkia. Puutarha ei ole kuitenkaan yksin ihmisen luomus, jumalat tai luonnonvoimat ovat aina mukana, kaiken perustana. Niiden toiminta yllättää ihmisen usein. Toisaalta puutarhojen yllätyksellisyys, tietty kesyttömyys, kuuluu niiden ominaispiirteisiin.
Katri Vala runossaan Unikot kertoo puutarhan yllätyksellisyydestä.
Yöllä on varmaan joku jumala kulkenut puutarhassani: kaikki unikot ovat auenneet. Tuskin uskallan astua ulos, pelkään palavani pienissä liekeissä.
Linnunlaulun huumaava helinä kuin salaisen suihkulähteen pisarat putoaa helmeillen ylitseni.
Puutarhat ja puistot myös vaikuttavat hullaannuttavasti ihmisiin. Runossaan Narsissi kuvaa Bertel Gripenberg narsissin lumoavaa tuoksua. (suom. Eeva Ruoff) Oi, sinisiä öitä nuoruutemme puistossa, te tuhannet lämpimien kyynelten kultaamat muistot, heräätte, kun tuoksujen raskaat aallot keinahtelevat illalla yli kasteen kostean maan.
Oi kukka, joka kuiskit kadonneista keväistä hyväillen hienolla ja vahvalla tuoksullasi, narsissi, sinä kevään uneksiva hallitsija, tee meidät uudelleen uneksijoiksi!
Joissakin perheissä puutarhaviljely näyttää kulkevan perintönä. Jos ei geeneettisenä niin ainakin sosiaalisena. Puutarhan ylläpito vaatii jatkuvaa työtä. Se voi olla rentouttavaa ja iloa tuottavaa. Joku kulkee hyräillen puutarhassa ja ”sitoo miekkaliljan ja varret ruusujen” kuten Aale Tynnin runossa Puutarhurin tytär. Helena Anhava kirjoittaa kokoelmassaan Valoa varoittavasti: ”Haluat punaisen tuvan ja kukkamaan. / joudut maaorjaksi itsellesi…” Raadanta ja työ tuottavat useimmiten iloa ja nautintoa kuten Vanhan miehen pihalla loistaa kesäisin kymmeniä gladioluksia, hän kulkee polullaan kumarassa, nykien, taimipaakut käsissään….(Rakel Liehu).
Rentouttavia hetkiä teille kaikille rakkaille sukulaisille omissa puutarhoissanne ja paratiiseissänne.
Valoisaa Pääsiäisen odotusta!
Palmusunnuntai-iltana Marja-Riitta Hirvonen