Harrastamisen Suomen malli on kouluissamme nyt muutaman vuoden toiminut kansallinen hanke, jossa jokaiselle koululaiselle pyritään takaamaan yksi maksuton harrastuskerta viikossa koulupäivän jälkeen. Käytännössä tämä toteutuu kouluilla erilaisina lasten itsensä toivomina kerhoina. Mukana on tällä hetkellä 258 kuntaa ja 143000 koululaista. Inspiraatio tähän malliin on otettu Islannista, jossa lasten iltapäivät on koordinoitu yhdessä urheilu- ja harrasteseurojen kanssa jopa niin pitkälle, että seurat noutavat oppilaita kouluilta harrastusten pariin. Tällöin perheiden illat eivät kulu harrastusrumbassa, vaan se on hoitunut alta pois jo iltapäivällä, ja illat ovat sitten yhteistä aikaa kotona.
Yhteiskunnan jokaiselle lapselle järjestämä harrastusmahdollisuus kertoo siitä, että harrastamista pidetään hyvin tärkeänä ja tavoiteltavana asiana. Sillä onkin todettu olevan runsaasti hyötyvaikutuksia niin kehoon kuin mieleenkin, se vähentää yksinäisyyttä, estää syrjäytymistä, harjaannuttaa erilaisia taitoja, sekä tuottaa paljon iloa ja onnistumisen kokemuksia.
Samat harrastamisen hyödyt koskevat tietysti myös aikuisväestöä. Suomalaisista aikuisista suurin osa harrastaakin jotakin, ja noin kaksi kolmasosaa ilmoittaa heillä olevan 1–3 säännöllistä harrastusta. Silti noin 15 % aikuisista, erityisesti nuoret ja monilapsisten perheiden vanhemmat, eivät ehdi harrastamaan lainkaan. Osa työssäkäyvistä suomalaisista on päässyt liikunta- ja kulttuurietusetelien piiriin, ja saa osittain työnantajan kustantamana hyödyntää harrastuspalveluja. Näillä eduilla pääsee esimerkiksi elokuviin, teatteriin, kuntosalille tai laskettelemaan, ihan oman kiinnostuksen mukaisesti. Upea kädenojennus tämäkin!
Harrastan itse aktiivisesti kuorolaulamista. Lauluharrastus on kulkenut mukana ihan alakouluikäisestä asti, ja aina uuden elämänvaiheen koittaessa olen hakeutunut paikalliseen kuoroon. Tällä hetkellä laulan Suomen Naiskuoroliiton edustuskuoro Louhessa, jossa laulaa noin 50 naista ympäri Suomen. En voisi kuvitella sosiaalista elämääni ilman tätä harrastusta, joka tuo ympärille suuren innostuneen yhteisön muita kuorolaulajia, sekä mahdollisuuden esiintyä ympäri Suomen monipuolista musiikkia esittäen, yhteisen päämäärän eteen ponnistellen. Tällä hetkellä harjoittelemme 7.3.2026 Helsingin Musiikkitalolla pidettävää Anna-Mari Kähärän emännöimää Suurta Naistenpäivän konserttia varten, jossa ensiesityksen tulee saamaan myös Kähärän säveltämä ja Mirva Haltian sanoittama laulusarja Gruuga, jonka esityskieli on karjalan kieli. Vaikka en tätä kieltä itse osaa, täytyy myöntää, että jotain hyvin liikuttavaa oli siinä hetkessä, kun harjoituksissa Anna-Mari Kähärä kehotti kaikkia karjalaisia sukujuuria omaavia yhtymään solistiseen osuuteen kehtolaulussa ”Nurmilindu”. Katsotaan, millainen konserttikokonaisuus tästä hioutuu.
Toivotankin sukuseuralaisia lämpimästi tervetulleeksi tähän upeaan konserttiin Helsingin Musiikkitalolle naistenpäivänä, la 7.3.2026.
Kiitos Maria harrastamaan kannustavasta tekstistäsi.
Kiitos myös kuorosi konserttikutsusta Naistenpäivänä!
Minun yksi harrastukseni on vapaaehtoinen maanpuolustustyö Helsinki Santahaminan sotilaskotiyhdistyksessä. En voi olla kertomatta iloista sattumaa, jossa vähän aikaa sitten tapasin uuden sisaren ja esittäydyin hänelle. Hän totesi olleen ennen Hirvonen. Kyselin heti mistä hänen sukunsa on ja milloin isoisänsä on syntynyt. Pohdiskelimme jo heti ensi tapaamisella voisimmeko olla sukulaisia. Voitteko kuvitella …. löysin tämän uuden sotilaskotisisareni isoisän ja perheen tiedot Anja Kukkosen kokoamasta sukukirjasta Marttinansaaren Pölöset. Tässä kirjassahan me Matrin Hirvosetkin olemme mukana.
Maria, aivan kuin sinulla haasteena on karjalan kieliset kuorolailut, niin mekin sotilaskotisisareni sukulaisuuden myötä sovimme jatkavamme yhdessä karjalaisten juuriemme selvittelyä. Näin harrastaminen voi edistää uuden oppimista ja tuottaa ihania onnenhetkiä!