NAUTINTOA LIIKUNNASTA

Liikkumisella mäntymetsässä sanotaan olevan hyviä terveysvaikutuksia,  jotka perustuvat puiden erittämiin kemiallisiin yhdisteisiin ja metsäympäristön rauhoittavaan vaikutukseen.  Erityisesti vaikutukset pääsevät oikeuksiinsa mäntyvaltaisessa mustikkametsässä. Tästä sain hyviä kokemuksia viime syksynä, kun löysin mainion mustikkapaikan mäntyvaltaisesta kosteikkometsästä. Yllätyksekseni huomasin, että samoilla apajilla oli jo aiemmin vieraillut myös karhu. Vierailun tunnistaa siitä, että karhu valitsee parhaat mustikkamättäät ja varpujen painanteet ja marjojen riipimisjäljet paljastavat otson istuma- ja ahmimispaikan. Vanhana metsämiehenä todettakoon, että pelko karhujen läsnäolosta ei suinkaan hiipinyt puseroon. Taisi poiminnan aikana kuitenkin aina välillä päästä muutama kuuluvampi rykäisy, noin niin kuin huomaamatta.

Liikunnallisesti marjan poiminta on mitä parhainta lihasjumppaa sekä selkä- että jalkalihaksille. Lisäksi koko kroppa saa mainiosti ponnistella, kun kantaa sangollisen marjoja mättäiden, risukoiden ja metsäojien halkomassa maastossa. Olenkin havainnut, että marjamailla ei viime vuosina ole ollut liiemmälti tungosta. Nuorisoa näkee valitettavan harvoin superfoodien poiminnassa. ”Niitähän saa torilta ja kaupan kylmäaltaasta”, kuulin kerran nuoren miehen tokaisevan. Taitaa valitettavasti käydä niin, että marjan poiminta siirtyy yhä enemmän ulkomaalaisten kausipoimijoiden vastuulle.

Kuluneena syksynä Itä-Suomessa oli taas erittäin runsas karpalovuosi. Karpalohan ei tunnetusti kärsi helteisestä ja vähäsateisesta kesästä, koska kosteilla soilla ei ainakaan vielä toistaiseksi ole ollut ongelmia ilmaston lämpenemisen takia. Suolla kävely on taito- ja kuntoilulaji. Yllättäen jalka voi upota petolliseen suosilmään tai muutoin voi helposti kompastua hyllyvän suon mättäisiin. Aherrus lokakuisella suolla palkittiin tänä syksynä ämpärillisellä meheviä tummanpunaisia herkkuja.

Liikunnallisesti loppusyksy vierähti hirviä jahdatessa, golfia pelatessa
Espanjan Almerimarissa, polttopuita hakatessa sekä joulukuun alussa
hiihtoreissussa Ylläksen ensilumen laduilla.

Todettakoon, että pohjoisessa oli jo täysi talvi joulukuun alussa ja pakkanen
huiteli parhaimmillaan yli 20 asteen. Pakkasesta huolimatta hiihdon
lomassa maistui makoisalle pulahtaa Luosujärven avantoon. Ei ollut
avannossa tungosta ainakaan tällä kertaa. Avantouinnissa vaativin vaihe
mielestäni onkin sipsutella paljain jaloin muutama kymmenmetrinen jäistä
kulkureittiä pitkin ennen kuin pääsee sulaan veteen. Jatkossa kannattaakin
varata mukaan vaikkapa villasukat niin säästyvät ainakin varpaat
kylmettymiseltä.

Rauhallista ja liikunnallista joulun aikaa

Hannu