Teatterin ystävänä ja innokkaana teatterissa kävijänä joudun kesäksi vähän niin kuin tauolle, kun teatterien näytökset loppuvat kesäksi. Mutta onneksi on kesäteatterit!
Nuorempana pyöräilimme silloisen mieheni kanssa ympäri Suomea kesälomilla. Aina, kun satuimme paikkakunnalle, jossa oli kesäteatteri, kävimme esityksiä katsomassa. Oman kotikyläni Mikkolanniemen kesäteatteri, Mikkis toimi 10 kesää ja sai aikaan mieleenpainuvia ja hyviä esityksiä, mm. näytelmä Koti, uskonto ja isänmaa kertoi evakkojen kohtaloista. Koronavuodet keskeyttivät toiminnan, ja koronan jälkeen Mikkiksen väki päätti, ettei jatka. Osa näyttelijöistä ei ikänsä takia enää jaksanut, ja niin Mikkis kuihtui kokoon.
Tänä kesänä sain nauttia neljästä erilaisesta esityksestä:
Hyvä ystäväni houkutteli ja tarjosi kyydinkin Valkeakoskelle katsomaan Katri-musikaalia. Esitys kertoi arvostetun ja pitkän uran tehneen Katri Helenan tarinan hänen laulujensa avulla. Laulut olivat tuttuja, esittäjät paria lukuun ottamatta minulle tuntemattomia. En ole mikään suuri Katri Helena -fani, mutta mukava oli nauttia tutuista lauluista ja hyvistä laulajista.
Muistan teiniajoiltani pitäneeni sekä Arvo Salon ”kynän jäljestä” että Kaj Chydeniuksen musiikista. Heidän luomansa ja Kalle Holmbergin ohjaama Lapualaisooppera sai ensi-iltansa 1966. Sitä en koskaan nähnyt, mutta ainakin osa lauluista on tuttuja tallenteista. Tänä kesänä Ylioppilasteatteri esitti Mustikkamaalla Helsingissä näytelmän ”Lapualaisoopperan kummitus”. Näytelmässä harjoitellaan Lapualaisoopperaa ja siinä pohditaan militarismin nousua, taiteen rahoituksen kutistumista ja teatterin tulevaisuutta. Näytelmässä oli hyvin paljon viittauksia, jotka kaikki eivät auenneet, mutta pidin kovasti esityksestä. Onko nykypäivänä mahdollista sanoa: ”Mitä emme tahdo sitä emme tee”?
Kolmas tämän kesän näytelmä oli Kivinokan kesäteatterin esitys Myrskyluodon Maija Helsingissä. Myrskyluodon Maija on alun perin ahvenanmaalaisen kirjailijan Anni Blomqvistin kirja. Ahvenanmaa on minulle rakas paikka vuodesta 1971 lähtien, jolloin olin siellä kesällä ”barnflickana”. 1976 tuli tv:stä Åke Lindmanin ohjaama sarja Myrskyluodon Maija, jonka näyttelijät olivat ahvenanmaalaisia amatöörinäyttelijöitä. Vuonna 2024 tuli Tiina Lymin ohjaamana sama tarina elokuvana. Nämä ovat aika erilaisia, mutta pidin molemmista. Kivinokan kesäteatteriesitys oli hyvin uskollinen alkuperäiselle tarinalle. Esitys oli raikas ja koskettava, laulajat hyviä, lavastus vaatimaton, mutta nokkela. Kyllä tykkäsin.
Suomenlinnan kesäteatteri kuuluu jokakesäiseen ohjelmaani. Kesän viimeisin kesäteatterikokemukseni oli Ryhmäteatterin esitys Suomenlinnassa ”Missä kuljimme kerran”. Esitys toi eteemme Suomen kahtiajakautumisen ja kansalaissodan järjettömyyden. Historiallisista tapahtumista kertova näytelmä kertoo myös tämän päivän Suomesta. Kuollut ja kuopattu luokkayhteiskunta nostaa päätään. Sokea viha toisenlaisia ihmisiä kohtaan näkyy myös nykyään. Kaiken ikävän keskellä kuitenkin elämä jatkuu ja aurinko nousee. Hyviä näyttelijöitä ja mukana Antti Aution musiikka. Hieno ja ajatuksia herättävä esitys kruunasi teatterikesäni!