Syysmetsä – metsänkulkijan onni
Metsään mieleni tekevi …..
Menen metsähän, löydän polulle, tutulle kalliolle.
Puhelen puille,
haastan haavan lehtisille.
Metsässäpä täällä, sammalmättähällä kaikki murheet unhoittuvat, ajatukset selkiintyvät, olo iloiseksi muuttuu!
”Metsä ei kuulunut vain ihmisille, vaikka he siellä ammoisista ajoista alkaen ovatkin retkeilleet, metsästäneet ja marjastaneet.
Suomalaisia haltijoita ja taruolentoja -kirjassa kerrotaan metsänhaltijoista, jotka pitivät huolta metsän puista ja muista kasveista sekä eläimistä. Siksi heidän vallassaan oli myös metsän kulkijan onni. He ohjasivat hyville saalispaikoille ja varoittivat uhkaavista vaaroista.
Monta tarinaa on syntynyt siitä, miten haltija on herättänyt metsään yöpyneen ihmisen varoittamalla tätä kaatuvan puun aiheuttamasta vaarasta sanoilla: ”Nouse ylös, vanhus panee maata.” Puu kaatuu yöpyjän kohdalle juuri, kun tämä on ehtinyt alta pois. Muita varoituksen aiheita ovat karhun tai käärmeen läheisyys tai tulen leviäminen nuotiosta.”
Nautinnollisia luontohetkiä kaikille syysmetsässä!
6.9.2017 Marja-Riitta Hirvonen