Syksy on vuodenajoistamme vaikuttava ja kaunis. Mieleeni nousee haikeus, on tarve hyvästellä mennyt kesä!
Sadonkorjuu puutarhassa ja varautuminen talveen metsämarjoja ja sieniä keräten ovat selviytymiskeinojani, joista saan uutta intoa loppukesän ja alkusyksyn päiviini.
Metsä on minulle rakas, kuten meille monille suomalaisille. Lapsuusperheeni kanssa retkeilimme paljon. Luontoyhteyttä tuki myös partioharrastukseni. Partioleirit olivat huikeita elämyksiä uusine partiotaitoineen, iltanuotioineen ja leirikirkkoineen. Lapsenlasteni kanssa olemme tehneet metsäretkiä usein lähimetsiin kuunnellen metsän ääniä ja tutkien luonnon ihmeitä. Retkemme kruunaa aina yhdessä valmisteltujen retkieväiden nauttiminen kauniissa ympäristössä!
Eilen syyskuun viimeisenä sunnuntaina retkeilimme puolisoni kanssa Porkkalanniemellä.
Porkkalanniemi on yksi Suomen neljästä ensimmäisestä kansallispuistosta, jotka perustettiin vuonna 1938. Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitto vaati rauhanneuvotteluissa Suomelta Porkkalanniemen ja sen läheisyydessä olevan alueen luovuttamista käyttöönsä 50 vuodeksi. Alue kuitenkin palautettiin Suomelle maailman tilanteen muututtua jo vuonna 1956. Porkkalan alueesta tekee arvokkaan ja erityisen sen sijainti. Porkkalanniemi on Suomenlahden kapeimmassa kohdassa, Viron pohjoisrannikolle on Porkkalan kärjestä vain 36 kilometriä. Pitkälle lounaaseen, keskelle Suomenlahtea työntyessään, Porkkalanniemellä on ollut ja on edelleen vaikutuksensa niin lintujen muuttokäyttäytymiseen, vedenalaisen luonnon olosuhteisiin kuin aikanaan merenkulkuun ja puolustusstrategioihinkin. Alue on nykyisin virkistyskäytössä, vaikka kansallispuiston asemaa se ei ole saanut.
Porkkalassa metsä kohtaa meren! Monimuotoiset luontohavainnot ovat houkutelleet lintuharrastajat, veneilijät ja retkeilijät tähän upeaan luontokohteeseen. 
Mennyt kesä oli hankala koronapandemian rajoitusten vuoksi. Luulenpa, että luonto tukee meitä suomalaisia selviytymisessämme tuon uuden pandemian kourista. Onhan aivan erityistä, että kesä on jatkunut syyskuun loppuun asti. Eilenkin Porkkalassa oli lämmin kesäpäivä, + 21 celciusastetta. Syksyn värikkäät puut ja maaruska antavat ilonaiheita varmasti meille kaikille, puhumattakaan Pohjoisen taivaan revontulista.
Odotan kurkien ja joutsenten muuttoa. Minuun tekee haikean vaikutuksen, kun nuo ylväät linnut aurassa lentäen hyvästelevät ja suuntaavat kohti etelää. Toivoa tuo ajatus, että ne lähtevät palatakseen taas iloksemme ensi keväänä.
Rakkaat sukulaiset toivon terveyttä, iloa ja sitkeyttä teille kaikille syksyynne!
28.9.2020 Marja-Riitta Hirvonen