Viime kesä oli poikkeuksellinen. Kevään rajoitetun elämän jälkeen sai nauttia ihanista asioista: perheestä, ystävistä, kasvimaasta, lapsuuden kodista. En tiennyt, miten paljon kaipasinkaan päästä maalle lapsuuden kotiini, kun se oli ollut vähän aikaa mahdotonta.
Monta asiaa osaa arvostaa vasta, kun sen menettää. Ehkä tämän epidemian ansiosta opimme nauttimaan jokaisesta hetkestä ja elämän pienistä asioista kuten lapsenlapseni osaavat. He iloitsivat, kun metsästä löytyi muutama mustikka. Kun maalla kysyttiin, mitä he haluavat jälkiruuaksi, he halusivat syödä yli jääneet perunat 🙂
Minäkin olen opetellut nauttimaan pienistä ihanista hetkistä vaikkapa kasvimaalla tai maalla laiturilla. Luonnon keskellä saa olla hetken omien ajatustensa kanssa.
Syksyn pimeydessä ja kylmyydessä nuo kesän muistot antavat energiaa ja vastustuskykyä viruksiakin vastaan.
Hyvää syksyn jatkoa, terveyttä ja joulun odotusta kaikille!