Vuoden vaihtumisesta jo jo tovi. Minun kuului kirjoittaa tämä elämäni ensimmäinen blogi jo tammikuussa. Alkuvuosi hurahti todella nopeasti. Paljon on ehtinyt tapahtua lyhyen ajan sisällä. Välillä sitä toivoo ajan pysähtyvän.
Teettekö te uudenvuodenlupauksia? Toivotte jonkin asian muuttuvan paremmaksi tulevana vuonna? Minä en ja juu kyllä.
En siis tee lupauksia, vaan keskityn jonkin teeman äärelle. Viime vuonna 2021 teemana oli kiitollisuus.
Olenko muistanut kiittää esimerkiksi ihanasta puolisosta, omasta kodista, rauhasta, vapaudesta, sukujuurista, sukulaisista, terveydestä, uusista kengistä, ystävällistä kanssasisaruksista ja -veljistä? Mitä vaan.
Mikä sitten teemaksi uudelle kuluvalle vuodelle?
Valitsin teemaksi armollisuuden, kiitollisuuden rinnalle.
Tunnustan, olen ankara itselleni, stressaannun, kuormitun. Hektinen alati muuttuva työelämä, outo maailmanmeno kuormittavat, vaikkakin suojaan tältä itseäni. Meiltä vaaditaan niin paljon. Tulee riittämättömyyden tunne. Siksi opettelen itsemyötätuntoa.
Kirjoitan tätä maalla, Saarella, synnyinkodissani. Olen laskeutumassa lempeään lomamoodiin! Nautin yksinolosta, hiljaisuudesta, aikatauluttomuudesta. Olen onnekas että osaan elää hetkessä, nauttia pienistä asioista. Kiittää asioista mitä minulla jo on.
Taas pieni tyttönen olen täällä, korkeitten lumikinosten keskellä. Blogi kavereina äitini Aino sekä koirani Rufus.
Kiitos teille jotka tämän luitte. Ihanaa talven jatkoa 🙏
Kiitos Auli, ihanan positiiviseta ja toiveikkaalta kirjoituksestasi 🙂
Sori näppäilyvirheet!