Elämme haasteellista aikaa. Olemme saaneet elää turvallista ja rauhallista elämää. Sodista ja vaikeista kulkutaudeista olemme lukeneet uutisia, mutta ne ovat ”jossain”. Nyt olemme jo kolmatta vuotta koronapandemian kourissa ja sota on Euroopassa.
Maailman menoa ei voi olla seuraamatta, kun joka tuutista tulee uutisia: yksityiskohtaisia lukuja koronaan sairastuneista, sairaalaan joutuneista ja kuolleista sekä Ukrainan sodan etenemisestä tunti tunnilta ja sodassa kuolleiden määriä.
Olen miettinyt sitä, onko minun tarpeellista seurata jatkuvasti kaikkia kauheita uutisia. Mitä hyödyn tarkoista, yksityiskohtaisista faktoista koronasta tai sodasta? Auttaako tieto minua tai auttaako se pandemiaa tai sotaa loppumaan.
Olen päättänyt yrittää elää tätä hetkeä ja nauttia elämästäni ikävistä asioista huolimatta. Tätä hetkeä, jota elän nyt, ei tule enää koskaan uudelleen. Päätän ilahduttaa vakavasti sairasta ystävääni. Päätän nauttia lasteni, lastenlasteni ja ystävieni seurasta, auringonpaisteesta, lumen ja jään sulamisesta, kevään tulosta ja kesän odotuksesta.
”Koska kevät ei tiennyt sitä ja oli jatkanut olemistaan.
Ja kukat alkoivat avautua,
aurinko alkoi loistaa
ja pääskyset palasivat.
Huolimatta kaikesta.
Huolimatta taudista.
Huolimatta pelosta.
Huolimatta kuolemasta.
Koska kevät ei tiennyt sitä
ja opetti meille kaikille elämän voiman.”
(Ote Irene Vellan runosta)
Hei Elle,
Päätöksesi keskittyä tämän hetken tärkeisiin asioihin on varmasti oikea! Minäkin olen etsinyt ratkaisua samojen kysymysten äärellä. On hyvä tietää, mutta ei liikaa eikä ahdistukseen saakka.
Olen viime aikoina pohtinut kysymyksiä: Miksi maailmassa on näin paljon pahaa? Koronakipuilut, sota Ukrainassa ja sodan laajenemisen pelko ilmentävät pahan valtaa. Miksi ihmisissä on sekä pahuutta että hyvyyttä? Miksi joissakin tilanteissa pahan valta voimistuu? Voisiko maailman ja ihmisten pahuuden voittaa hyvyydellä?
Halu vaikuttaa ja puolustaa hyviä länsimaisia arvoja: demokratiaa ja ihmisoikeuksia ohjaa ajatteluani voimakkaasti. Omassa elämässämme, tässä hetkessä, on riittävää tehdä hyvää niille ihmisille, joita kohtaamme. Kevät ja kevään odotus sekä luonnon ilmiöiden tutkiskelu antavat mielekästä tekemistä ja luovat toivoa paremmasta. On myös paikallaan, että autamme mahdollisuuksiemme mukaan maailman kriiseistä kärsiviä ihmisiä vaikkapa järjestöjen kautta tai tekemällä vapaaehtoistyötä Suomeen tulevien unkarilaisten parissa. Eteenpäin on elettävä päivä kerrallaan, toivoa on!
Marja-Riitta Hirvonen