Jos venäjänkielinen sana dosvidania käännetään, niin se tarkoittaa kunnes uudelleen näemme. Nyt alkaa olla selvää, jotta ennen kuin tuo tapahtuu, Matrin kohdalla, niin siihen menee aikaa. Mitä todennäköisemmin ehkä muutaman sukupolven päästä voi olla mahdollista , jos hyvin käy. Ehkä ei koskaan.
Kaikki muuttui 24.2.2022. Kertaheitolla meni luottamus suureen itäiseen naapuriimme. Roskiin meni kolmenkymmen vuoden työ, jona aikana suhteita ja kanssakäymistä hoidettiin niin valtiovallan kuin tavallisten tallaajienkin toimesta. Kaikki olivat sitä mieltä, että nythän ollaan naapurin kanssa saatu asiat oikealle tolalle. Luultiin että näin mennään jatkossakin.
Toisin kävi. Venäjän johto, jolla on illuusio menneen Neuvostoliiton mahdin ja alueiden palauttamisesta, aloitti brutaalin sodan naapuriaan vastaan. Kuten olemme nähneet, Venäjän armeija ei pidä ukrainalaisia edes ihmisinä. Tapetaan kylmästi kaikki. Likvidoitaviksi joutuivat mm. kaikki, joilla on aseita, tai olivat metsämiehiä. Epäillään, että meidänkin metsämiehet ovat tiedossa naapurilla, ja tappolistalla jos tänne pääsisivät panssareineen.
Naapurin kansaa johtaa nyt mies, joka pari päivää ennen ”sotilaallisen erikoisoperaation” alkua hymyissä suin vakuuttaa ettei sotaa tule. Se on vain Lännen propagandaa. Kuka tällaiseen johtajaan enää luottaa! Tuskin edes punaisimmat kommunistit. Tässä uudessa tilanteessa meillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin käyttää ns. Nato- optio. Vaikka meillä on tehokas armeija, niin kuitenkin pitkän kantaman ohjuksia ei ole riittävästi, jotta jos meidän kimppuumme käytäisiin, voisimme vastata symmetrisesti iskuihin, naapurin terminologiaa käyttääkseni. Toisaalta jos kunnon rähinä alkaisi Natomaata vastaan, niin naapurimme häviäisi sen taistelun. Tällöin ehkä voisimme ottaa Karjalan takaisin.
Ollaan realistisia ja lähdetään siitä, että Venäjä tulee lisäämään sotakalustoa ja joukkoja rajan läheisyydessä. Salmelan tilan vieressähän oli varuskunta ja joitakin bunkkereita. Paikka suljettiin kymmenisen vuotta sitten. Jatkossa se alue varmaan herätetään eloon, onhan sen lähellä tie suomeen. Raskaalla tykistöllä sieltä pystyy tuhoamaan infran aina Simpeleelle ja Savonlinnaan saakka.
Toivotaan kuitenkin, että Ukrainaan saadaan siedettävä rauha, ja venäläiset, saatuaan kunnolla köniinsä, nuolevat haavojaan muutaman vuoden, eivätkä ala meille uhittelemaan.
Hyvä, että tuli kolmisen vuotta sitten käytyä Matrissa. Luulen, että silloin ainakin me iäkkäimmät joimme viimeiset samppanjat ja lauloimme viimeisen kerran laulut Pekan ja Lusian kodin raunioilla. Meillä varmaan on riittävästi tietoja ja dokumenttejä, karttoja ym. , joista saadaan tehtyä kunnon materiaali, jotta, jos tilaisuus joskus jatkossa koittaa, niin halukkaat löytävät perille.
Kaikesta huolimatta olkaamme positiivisia, kyllä se siitä, kuten eräs presidenttimme sanoi.
Hauskaa Vappua ja hyvää kesän odotusta!